LEHDET

Suomen Kuvalehti 10.8.2012

Kolmannes peruskoulun opettajista tekisi ruotsista vapaaehtoisen

Opettajat eivät juuri kannata ruotsin opetuksen aikaistamista, josta hallitus päätti kesäkuussa. Syksystä 2016 alkaen ruotsia aletaan opettaa peruskoulussa jo kuudennella luokalla, kun se nykyisin alkaa seitsemännellä.

Peruskoulun opettajista vain neljännes on aikaistamisen kannalla. Liki kolmannes eli 30 prosenttia tekisi ruotsista kokonaan vapaaehtoisen aineen. Loput 45 prosenttia ovat tyytyväisiä nykytilanteeseen.

Suomen Kuvalehti ja Opetusalan Ammattijärjestö OAJ tekivät viime toukokuussa Peruskoulu 40 vuotta -kyselyn, jossa kysyttiin opettajien mielipiteitä nykyperuskoulusta. Kyselyyn vastasi 206 opettajaa, joista enemmistö oli aineen- ja luokanopettajia. Lisäksi mukana oli muun muassa erityisopettajia ja rehtoreita.

Hallituksen kesällä päättämän uuden tuntijaon linjauksista uskonnon opetuksen vähentäminen sopii monille opettajille. Vastaajista 33 prosenttia oli sitä mieltä, että uskontoa opetetaan koulussa liikaa. Nyt sitä on koko peruskoulun aikana 11 vuosiviikkotuntia, eli seitsemänä vuonna tunti viikossa ja kahtena vuonna kaksi tuntia viikossa. Elokuussa 2016 määrä laskee 10 vuosiviikkotuntiin.

Historian ja yhteiskuntaopin nykyinen opetusmäärä olisi riittänyt useimmille opettajille, lisäystä toivoi vain kymmenisen prosenttia. Uuden tuntijaon mukaan opetusta varhennetaan ja lisätään kahdella vuosiviikkotunnilla.

Myös taito- ja taideaineiden opetus lisääntyy hieman 2016. Sitä toivoi opettajista 51 prosenttia, 47 prosentille olisi riittänyt nykymäärä.

Koululle arvosanaksi kasi

Peruskoulu täyttää tänä syksynä 40 vuotta. Koulu-uudistuksen toteutus alkoi Pohjois-Suomesta elokuussa 1972.

Peruskoulu 40 vuotta -kyselyssä opettajista lähes puolet antoi nykykoululle arvosanaksi numeron 8. Viidennes arvioi koulun tasoksi 7. Korkein annettu arvosana oli 9, ja sen antoi vajaa kymmenes opettajista.

Peruskoulun kantaviin ajatuksiin on kuulunut oppilaiden tasa-arvo, pyrkimys antaa kaikille yhdenveroiset eväät elämään. Viime vuosina on alettu kantaa huolta koulujen eriarvoistumisesta, ja se huoletti myös kyselyyn vastanneita opettajia. He katsoivat sen johtuvan muun muassa kuntien erilaisista resursseista, oppilaiden erilaisista kotioloista ja eritaustaisten oppilaiden, esimerkiksi maahanmuuttajien tai ylemmän keskiluokan, keskittymisestä omiin kouluihinsa.

Kaikista opettajista puolet oli sitä mieltä, että koulu antaa yhä oppilaille tasa-arvoiset lähtökohdat. Reilu kolmannes oli päinvastaista mieltä.

Eri ikäisillä opettajilla oli kuitenkin tästä kysymyksestä eri näkemykset. Yli 50-vuotiaista 54 prosenttia katsoi, että koulu ei anna tasa-arvoisia lähtökohtia. Alle 30-vuotiaista tätä mieltä oli vain 14 prosenttia.

Liian vähän aikaa oppilaille

Opettajien suurimpiin huoliin kuuluu erityisopetus.

Erityisoppilaat on vastikään integroitu tavallisiin luokkiin. Opettajien mielestä tämä on lisännyt heidän työtaakkaansa, sillä luvattuja lisäresursseja avustajiin ei ole saatu ja tukisuunnitelmiin liittyvä paperityökin on lisääntynyt.

Lähes 40 prosenttia kyselyn vastaajista katsoi, että erityisen tuen tarpeessa olevat eivät saa tukea riittävästi. Opettajien aika tuntuu loppuvan kesken: liki kaksi kolmannesta oli sitä mieltä, että oppilaille ylipäätään ei ole riittävästi aikaa.

Ajan riittämättömyys ei toki johdu vain erityisoppilaista. Opettajien mielestä oppilaiden erot ylipäätään ovat suuria. Erot kotioloissa näkyvät koulussa. Opettajat kokevat joutuvansa hoitamaan myös vanhempien kasvatustehtäviä - tai joutuvansa kasvattamaan myös vanhempia.

Esikoulun käyvät nykyään lähes kaikki kuusivuotiaat, ja sen tarkoituksena on muun muassa tasoittaa eroja oppilaiden lähtötasossa. Jokaisella on esikoulun käymiseen oikeus, mutta ei velvollisuutta. Peruskoulun opettajista yli 60 prosenttia tekisi esikoulusta pakollisen.

Moni kaipaili takaisin myös kielten ja matematiikan tasoryhmiä, joista luovuttiin 1980-luvulla oppilaita eriarvoistavina.

Koulutyöhön opettajat toivoivat vanhemmilta tukea. Vain puolet kokee saavansa sitä riittävästi. Osa vanhemmista jättää lapsensa liian vähälle huomiolle, ei vahdi valvomisia, syömisiä tai läksyjen tekemisiä. Osa taas vahtii tiukasti jälkikasvunsa etuja koulussakin, vaatii palvelua lapselleen muista oppilaista piittaamatta.

Leikkaukset kasvattavat ryhmiä

Elokuussa alkavaa kouluvuotta leimaavat monin paikoin säästöt. Niiden tekeminen on koulumaailmassa hankalaa, sillä suurin menoerä ovat palkat.

Jos niistä säästetään, vähenevät joko avustajat tai opettajat. Tämä puolestaan tietää opetusryhmien kasvua ja oppilaiden erojen jäämistä yhä vähemmälle huomiolle.

Monessa koulussa on jo leikattu. Yli 30 prosenttia opettajista sanoi viime toukokuussa, että leikkauksia on viime vuosina ollut melko tai erittäin paljon.

Mistä kouluissa sitten on säästetty? Tässä opettajien näkemys asiasta:

Näihin koulusäästöt vaikuttavat

oppimateriaalihankinnat	72
opetusryhmien koko	45
sijaisten palkkaaminen	45
opetustuntien määrä	40
opettajien täydennyskoulutus	36
retket	31
tukiopetus	30
kerhotunnit	29
ruoka	24
valinnaisten aineiden määrä	19
tieto- ja viestintätekniikka	19
Muu	11

Taulukon numerot kertovat, kuinka monta prosenttia vastaajista valitsi kyseisen säästökohteen.

PALUU

LEHDET

Iltalehti 31.3.2012

Dragsvik-kohun jälkeen on syytä päivittää historiakuvaa.

Pääkirjoitus

Stefan Wallinin mukaan hänen luopumisellaan RKP:n johtajuudesta ei ole mitään tekemistä Dragsvik-kiistan kanssa. Tähän voi uskoa siinä kuin puolustusministerin taannoiseen väitteeseen siitä, että Tammisaaren varuskunta säilytetään vain sotilaallisista syistä.

Kaikkia varuskuntia joudutaan pohtimaan uudelleen jo ensi vaalikaudella. Koko puolustuspolitiikkaa on tällöin valmisteltava koettua demokraattisemmin. Kaikkea ei pidä kääriä jännittävän "sotasalaisuuden" vaippaan. Varuskunnissa on punnittava strategisten seikkojen ohella muun muassa peruskorjausten tarvetta ja harjoitusalueiden läheisyyttä, mutta myös kieli- ja aluepolitiikkaa. Oma varuskunta on rakas myös Pohjois-Karjalassa ja Pohjanmaalla.

Suomenruotsalaisuudelle Dragsvik-kiistasta tuli rasite. Se voi tulla vastaan varuskuntaratkaisujen ohella vaikkapa koulujen kielenopetuksessa. Eikä vain perussuomalaisten suunnalta.

Suomenruotsalaiset tahot puhuvat "kieli-ilmaston kärjistymisestä". RKP tekee näin aina vaalien lähestyessä. Epäilemättä primitiivisiä möläyksiä on silti päässyt ainakin aiempaa helpommin julkisuuteen. Tietenkin internetissä.

Kauhistelun rinnalla suomenruotsalaisten kannattaisi pohtia asennoitumistaan suomenkielisiin. Wallin tuomitsi jopa sanan "kielipolitiikka". Hufvudstadsbladetissakin se myönnettiin asialliseksi termiksi. Kesällä 2013 tulee kuluneeksi 150 vuotta kielipolitiikan ydinratkaisusta eli Snellmanin kieliasetuksesta. Vasta se teki suomen Suomessa tasa-arvoiseksi.

Itsetutkiskelu kannattaisikin alkaa historiakuvasta. Suomenruotsalaiset soimaavat yhä 1930-lukua, jolloin Suomalaisuuden Liiton puheenjohtaja Urho Kekkonen kumppaneineen ajoi aitosuomalaisuutta.

Suomenkielisten valtaosa on ajat sitten tunnustanut entisajan liioittelut. Suomenruotsalaiset jakavat sen sijaan edelleen Freudenthal-mitaleja johtavan rasistinsa kunniaksi.

"Itäruotsalaisen" opin mukaan suomenkieliset ovat alempaa rotua. Vielä äsken Paul Lillrank väitti, etteivät he ole luoneet koskaan mitään. Kuitenkin Suomen ainoa "täysi" tiedenobelisti A.I. Virtanen oli suomenkielistä sukua. Ja joutui hankkimaan maatilansa Sipoosta bulvaanin avulla.

Ruotsin kieli on tärkeä osa Suomen kansallista perintöä. Se säilyy parhaiten, kun siilipuolustuksesta ja syyttelystä siirrytään ennakkoluulottomaan keskusteluun ja yhteistyöhön.

PALUU

LEHDET

YLE Etelä-Karjala 18.1.2012

Lappeenranta sanoo ei ruotsin opetuksen lisäämiselle

Lappeenrannan perusopetusjohtaja Mari Routti haluaisi laajempaa yhteiskunnallista keskustelua ruotsin kielen asemasta toisena kotimaisena kielenä. Routti ei ole pettynyt siihen, että opetusministeri Jukka Gustafson tyrmäsi venäjän opetuksen tarjoamisen ruotsin kielen sijaan. Sen sijaan Lappeenrannan kaupunki vastustaa ruotsin kielen opetuksen laajentamista kuudensille luokille.

Perusopetusjohtaja Mari Routti odottaa mielenkiinnolla miten perusopetuksen tuntijakosuunnitelman uudistamista jatketaan. Viime hallituskaudella asia jäi kesken.

Lappeenrannan kaupunki otti omassa lausunnossaan kantaa ainakin siihen, että sen mielestä ei ole tarkoituksenmukaista lisätä ruotsin kielen opetusta nykyisestä. Suunnitelmissa on ollut ruotsin opetuksen aikaistaminen jo kuudennelle luokalle.

- Edelleen olen sitä mieltä, että ei ole perusteltua aikaistaa ruotsin opetusta kuudennelle luokalle. Se aiheuttaa huomattavaa lisäkustannusta ja opettajien täydennyskoulutusta. Meillä ei ole alakouluilla ruotsin kielen opettajia. Itselleni perusteet jäivät hieman hämäriksi, miksi tällainen panostus tässä kansantaloudellisessa tilanteessa olisi syytä tehdä, sanoo Routti.

Routin mukaan Lappeenrannassa on hyvät mahdollisuudet opiskella venäjää jo peruskoulussa ja siitä kaupunki haluaa myös pitää kiinni. MInisterin kannanotto ei muuttanut kaupungin suunnitelmia.

- Me pidämme venäjän taitoa äärimmäisen tärkeänä Etelä-Karjalassa ja kaupunkina haluamme panostaa siihen niin paljon kuin mahdollista. Mutta me emme alunperin olleetkaan rakentaneet mitään sen varaan, että venäjä voisi olla vaihtoehto toiselle kotimaiselle kielelle.

Routin mukaan kielikysymys edellyttäisi laajempaa yhteiskunnallista keskustelua ja linjausta siitä, mikä ruotsin kielen asema toisena kielenä on.

YLE Etelä-Karjala/Marjo Pirilä

PALUU

LEHDET

Kymen Sanomat 17.1.2012

Pakkoruotsista vapaa koulu tulossa Kotkaan

Jos pakkoruotsi ottaa ylettömästi pattiin, hae opiskelemaan Itä-Suomen kouluun. Siellä ruotsi on valinnainen aine

Kääntöpuolena on, että koululaisella pitäisi olla valmiudet venäjän kieleen. Itä-Suomen koulu on venäjän kieleen ja kulttuuriin painottuva oppilaitos, jonne haetaan erikseen. Opetusta on esiopetuksessa sekä peruskoulu- ja lukioasteella.

Koulu neuvottelee parhaillaan sijoittumisesta Kotkaan, jossa se aloittaisi 2013. Toimipisteet ovat nyt Lappeenrannassa, Imatralla ja Joensuussa.

PALUU

LEHDET

Aamulehti 29.7.2011

Suomalaislehdet lisäisivät kieliopintojen valinnaisuutta

Suomenkieliset sanomalehdet pitävät ruotsin kielen opiskelua tärkeänä. Moni lehti on kuitenkin muuttanut linjaansa myönteisemmäksi valinnaisuutta kohtaan. STT kysyi yhdentoista sanomalehden kantaa kieliopintoihin.

Kolme lehteä kannatti nykyjärjestelmää. Kahdeksan oli enemmän tai vähemmän valmiita keskustelemaan valinnaisuuden lisäämisestä pakkoruotsin kustannuksella.

Suurin kannatus pakolliselle ruotsin opiskelulle tuli yllättäen kahdelta kyselyyn vastanneelta itäsuomalaiselta lehdeltä.

– Olemme aina kannattaneet pakollista ruotsin opiskelua pääkirjoituksissamme, koska Suomi on kaksikielinen maa, kertoo Karjalaisen toimituspäällikkö Sari Vanninen.

Myöskään Savon Sanomat ei ole valmis korvaamaan ruotsia venäjällä.

Kolmantena myötämielisenä Aamulehti on pääkirjoituksissaan ottanut kantaa nykyjärjestelmän puolesta.

Venäjä hyödyllinen yrityksille

Ruotsin kielen asemaa perinteisesti tukenut Helsingin Sanomat on hieman pehmentänyt linjaansa.

– Mielestämme keskustelua eri vaihtoehdoista on käytävä siitä näkökulmasta, koetaanko pakollista kouluruotsia enää tarkoitukselliseksi joillain alueilla, kertoo pääkirjoitustoimituksen esimies Antti Blåfield.

Myös Ilta-Sanomat ja Iltalehti tukevat ruotsin kielen asemaa, vaikka keskustelulle on viime aikoina alettu avautua.

STT:n lähestymistä lehdistä Kaleva, Kauppalehti, Turun Sanomat ja Keskisuomalainen kannattivat valinnaisuuden lisäämistä kielten opiskelussa.

– Alamme suhtautua kriittisemmin siihen, että viittä prosenttia edustava vähemmistö pitää yllä raskasta kielikoneistoa, sanoo Juhani Heimonen, Turun Sanomien pääkirjoitustoimituksen päällikkö.

Keskisuomalaisen pääkirjoituksissa on pohdittu, voisiko joillain alueilla lukea muun naapurimaan kuin Ruotsin kieltä.

Satakunnan Kansassa on niin ikään otettu kantaa valinnanvapauden puolesta.

Kalevassa nähdään, että kielivalintoja on syytä pohtia maailmantalouden painopisteen siirtyessä kohti Aasiaa ja Amerikkojen uusia osia.

– Mahdollisuuksia opiskella espanjaa, portugalia ja myös arabiaa tulisi parantaa, sanoo Kalevan päätoimittaja Markku Mantila.

Kauppalehden mielestä elinkeinoelämää hyödyttäisi se, että ruotsin sijaan olisi mahdollista valita venäjä.

STT

PALUU

LEHDET

Tamperelainen 28.5.2011

”Toivon, että ruotsin vapaaehtoisuudesta voitaisiin puhua kiihkottomasti”

Suomi on ottanut pienen askelen kohti ruotsin kielen vapaaehtoisuutta. Näin uskoo Vapaa kielivalinta ry:n tamperelaispuheenjohtaja, hyvinvointipalvelujen professori Ilmari Rostila.

– Huomasin, että näissä eduskuntavaaleissa keskustelu aiheesta oli myönteisempää kuin neljä vuotta sitten, Rostila toteaa.

Rostila on toiminut Vapaa kielivalinta ry:n puheenjohtajana yhdistyksen perustamisvuodesta 2007 lähtien.

– Toivon, että ruotsin vapaaehtoisuudesta voitaisiin puhua kiihkottomasti. On syytä miettiä, voisiko ruotsin sijaan opiskella muita kieliä. Suomessa esimerkiksi saksan ja ranskan osaajat ovat vähentyneet, ja venäjän osaajia on huomattavan vähän.

Rostila toivoo myös virkamiesruotsin vapaaehtoisuutta.

– Minusta ei ole järkevää, että aivan kaikki opiskelevat ruotsia. Ruotsia voisivat opiskella ne, jotka sitä oikeasti tarvitsevat. Nyt tilanne on se, että monikaan ei osaa ruotsia kunnolla.

Seuraavien neljän vuoden aikana ruotsin asemaan tuskin puututaan.

– Toiveita ei ole, jos tämä kokoonpano tarttuu vallankahvaan.

Se, että RKP on todennäköisesti hallituksessa, ei ole Rostilan mukaan ruotsin vapaaehtoisuuden kannalta ratkaisevaa.

– RKP:n syyllistämisen voisi jo lopettaa. Se on aivan turhaa, sillä suuret puolueet ovat paljon merkittävämmässä asemassa. Suurissa puolueissa kannatetaan vielä ruotsin pakollisuutta.

Suomalaisuuden liitto vaatii, että Suomen ainoaksi viralliseksi kieleksi määrättäisiin suomen kieli. Vapaa kielivalinta ry:llä tällaista vaatimusta ei ole.

– Me pyrimme vain siihen, että yksilö saisi itse valita kielet, joita hän opiskelee. Esimerkiksi ammattikouluissa ei välttämättä ole mitään hyötyä ruotsista, vaan sekin aika voitaisiin käyttää englannin syventämiseen.Rostila uskoo, että ruotsista voi tulla vapaaehtoinen kieli vasta vuosien päästä.

– Ruotsin opiskelusta on tullut Suomessa instituutio, ja instituutioita on vaikea muuttaa nopeasti. Kyllä tässä kuluu aikaa useita vaalikausia tai jopa vuosikymmeniä.

Vapaa kielivalinta ry

Yhdistys edistää ruotsin saamista vapaaehtoiseksi kieleksi Suomessa.

Yhdistys on perustettu vuonna 2007.

Puheenjohtajana toimii tamperelainen hyvinvointipalvelujen professori Ilmari Rostila.

Yhdistyksessä on noin 150 jäsentä.

Vapaa kielivalinta ei pyri muuttamaan ruotsin kielen valtiollista asemaa Suomen toisena virallisena kielenä.

Toiminta on puolueisiin sitoutumatonta.

Yhdistyksessä uskotaan, että yksilöt ovat kykeneväisiä itse päättämään, mitä kieliä heidän kannattaa opiskella.

Lisätietoja: http://www.vapaakielivalinta.fi/

PALUU

LEHDET

YLE Uutiset 13.4.2011

Euroopan neuvoston pakkoruotsivaroitus ihmetytti nettikommentoijia

Euroopan neuvosto varoittaa, että ruotsin kielen asema Suomen toisena virallisena kielenä on vaarassa pidemmällä tähtäimellä. Nettikommentoijat ovat käyneet vilkkaan keskustelun ruotsin kielen tarpeellisuudesta. Moni kommentoija ihmettelee Euroopan neuvon puuttumista kielikysymykseen.

Nimimerkki Janne ei pidä keinotekoisesta asetelmasta.

"Kysymys kuuluu, miksi ruotsilla pitäisi olla nykyinen keinotekoisen korostettu asema Suomessa?"

Nimimerkki Hur miettii suomen ja ruotsin kielten painotuksia.

"Ilmeisesti Euroopan neuvoston mukaan suomen kielen asema Ruotsissa on hyvissä kantimissa verrattuna ruotsin asemaan Suomessa, kun kommentointia tästä ei kuulu."

Nimimerkki Resursseja muualle arvioisi ihan jotain muuta.

"Suosittelisin ennemmin arvioimaan ruotsin kielen opetuksen tarvetta ja järkevyyttä, sekä asemaa virallisena kielenä. Onko järkevää paukuttaa jokaisen koululaisen päähän kieltä, jota valtava enemmistö ei joko a) koskaan tarvitse tai b) jos tarvitseekin, ei pysty käyttämään kieltä tasolla, jolla siitä olisi oikeasti mitään hyötyä, vaan kommunikoi mielummin" englanniksi?"

Nimimerkki Ilkka ei pidä neuvoston käskyttämisestä.

"Ja nyt kun jossain neuvostossa aivastetaan niin Suomessa hypätään. Kysytään vain, että kuinka korkealle. Enemmistö taitaa vielä toistaiseksi puhua suomea äidinkielenään niin miksi taasen on enemmistön taivuttava vähemmistön ehtoihin?"

Nimimerkki verika ei toivo komentoa Euroopasta päin.

"Mielestäni Suomen yksi, kaksi tai kolmikielisyys on täysin Suomen valtion ja kansalaisten sisäinen asia johon Euroopan neuvostolla ei pitäisi olla nokan koputtamista. Suoritetaan kielestä kansanäänestys ja toimitaan sen perusteella."

Nimimerkki närppes epäilee tämän olevan tilaustyön.

"Tää nyt ei tietenkään ole mitenkään tilaustyö näin vaalien alla, eiköstä juu...."

YLE Uutiset

PALUU

LEHDET

Länsi-Savo 3.4.2011

Kieltenopetus on kokonaisuus

Opetusministeri Henna Virkkunen (kok.) ei innostunut kahdeksan itäsuomalaisen kunnan kokeilulupa-anomuksesta, jossa koululainen voisi valita venäjän B1-kieleksi ruotsin tilalle peruskoulun 7. luokalla.

Ministeri kehottaa kuntia nostamaan venäjän kielen asemaa muilla keinoilla.

Kuntien virkamiehet sanovat pettyneensä ministerin kommentteihin. Kokeiluluvan sijaan Virkkunen nimesi työryhmän miettimään ruotsin kielen asemaa kouluopetuksessa.

Suomessa ei liene suurta erimielisyyttä siitä, etteikö venäjän kielen taitoa kaivata lisää. Varsinkin Itä-Suomessa kanssakäyminen itänaapurin kanssa on laajentunut ja monipuolistunut viime vuosina niin, että venäjäntaitoisista työntekijöistä on ilmiselvä pula useilla aloilla aina palveluyrityksistä hoitotyöhön. Huutava tarve on myös erilaisissa vientitehtävissä.

Toinen kysymys on se, kuinka venäjän kielen taitajia saadaan lisää.

Tosiasia on, että jo nyt suomalaisissa kouluissa voi opiskella venäjää, jos kunta järjestää opetuksen ja jos oppilas sitä haluaa. Opiskelu on mahdollista A2-kielenä 4. luokalta lähtien, B2-kielenä 8. luokalta lähtien ja lukiossa.

Venäjän suosio ei kuitenkaan ole ollut kummoinen. Jonkinlaista kielikammoa esiintyy edelleen. Toinen kanto kaskessa on korkea ryhmäkokovaatimus, joka esimerkiksi A2-kielessä saattaa torpedoida innokkaiden koululaisten kielenopiskelun.

Venäjän kielen vieroksunta lievenee sitä mukaa, kun sen vieroksunta kodeissa harvinaistuu. Onneksi tällainen kehitys onkin meneillään. Silti kouluissa tarvitaan myös venäjän markkinointia eli sen hyödyllisyyden korostamista.

Raha puolestaan sanelee ryhmäkoon. Jos kuntapäättäjät asettavat tehokkuuden nimissä A2-kielelle 16 oppilaan rajan, se nostaa tietoisesti valinnaisuuden rajan korkealle. Tällöin voi katsoa peiliin.

Erillinen kokeilu olisi asettanut kansalliskieli ruotsin ja venäjän vastakkain. Epäselväksi olisi jäänyt, kuinka korkeakoulututkintoihin sisältyvän virkamiesruotsin kohtalo olisi ratkaistu.

Koko kieltenopetuksen kokonaisuus kannattaa punnita tarkkaan opetussuunnitelmien ja tuntijaon uudistustyössä.

PALUU

LEHDET

Etelä-Saimaa 31.3.2011

Etelä-Karjalan väkeä lähti kielimielenosoitukseen

Vaalien pakkoruotsikeskustelu huipentuu tänään Helsingissä järjestettävään mielenosoitukseen. Suomalaisuuden Liiton ja Vapaa Kielivalinta ry:n organisoima tapahtuma on eduskuntatalolla iltapäivällä. Mielenosoittajat vaativat koululaisille lisää vapauksia kielivalintoihin siten, että ruotsin opiskelun voisi korvata muulla kielellä, kuten venäjällä.

Etelä-Karjalasta järjestäjien bussikyydillä Helsinkiin on matkaamassa runsaat 20 mielenosoittajaa. Eniten heitä on Imatralta.

Vapaa Kielivalinta ry:n imatralainen varapuheenjohtaja Riitta Mustonen sanoo uskovansa, että jossain vaiheessa pakkoruotsi poistuu Suomen kouluista.

— Pakkoruotsin opetus vie opetusuunnitelmissa liikaa tilaa muilta vaihtoehtoisilta kieliltä. Se on opetusresurssien ja ajan tuhlaamista.

Vapaa Kielivalinta ry perustettiin Imatralla 2007. Rekisterissä valtakunnallisen yhdistyksen kotipaikka on Helsinki.

Tänään opetusministeri Henna Virkkuselle (kok.) jätetään itäsuomalaisten kuntien, muun muassa Imatran ja Lappeenrannan hakemus uudesta kielikokeilusta. Kunnat hakevat mahdollisuutta tarjota koululaisilleen venäjää vaihtoehtoiseksi B1-kieleksi ruotsin rinnalle.

PALUU

LEHDET

Yle Uutiset 24.3.2011

Ehdokkaiden enemmistö poistaisi pakkoruotsin

Kaikkien nykyisten eduskuntapuolueiden ehdokkaiden enemmistö RKP:läisiä lukuun ottamatta on pakkoruotsia vastaan. Perussuomalaisista vastustajia ovat lähes kaikki. Tiedot käyvät ilmi Ylen vaalikoneesta.

Ehdottomimmat asenteet ovat perussuomalaisilla. Toiseksi tylyin asenne pakkoruotsia kohtaan on vasemmistoliitolla.

Suopeimpia pakkoruotsille ollaan kokoomuksessa, jossa kielen pakollisena säilyttäisi 48 prosenttia. Muiden puolueiden ehdokkaista viidennes yksiselitteisesti lopettaisi yleisen ruotsin.

Puheenjohtajat säilyttäisivät pakkoruotsin

Puolueiden puheenjohtajat Timo Soinia lukuunottamatta kuitenkin kannattavat ruotsinkielen aseman säilyttämistä. Stefan Wallinin ohella Jutta Urpilainen, Jyrki Katainen ja Paavo Arhinmäki jopa ehdottomasti.

Ylen vaalikoneessa ehdokkailta kysyttiin asennetta pakkoruotsiin väittämällä:

"Ruotsinkielen opiskelun pitää olla kouluissa pakollista."

Vastausvaihtoehtoina olivat: täysin samaa mieltä, jokseenkin samaa mieltä, jokseenkin eri mieltä ja täysin eri mieltä.

YLE Uutiset

PALUU

LEHDET

Keskisuomalainen 25.1.2011

Kysely: Lähes puolet muuttaisi Suomen yksikieliseksi

STT

Lähes puolet suomalaisista muuttaisi Suomen yksikieliseksi. Tämä ilmenee Suomalaisuuden liiton gallupista. Kaksi kolmasosaa vastaajista vastustaa pakkoruotsia.

Suomalaisuuden Liitto on aktiivisesti ajanut pakkoruotsista luopumista jo 1980-luvulta saakka. Kyselyjä pakkoruotsin asemasta on tehty vuodesta 1997 muutaman vuoden välein.

Pakkoruotsia on liiton kyselyissä aina vastustanut enemmistö kansalaisista.

Tällä kertaa tiedusteltiin ensimmäistä kertaa, pitäisikö Suomi muuttaa yksikieliseksi. 48 prosenttia kannatti maan muuttamista yksikieliseksi, kunhan palvelut ruotsinkielisille turvataan. Kaksikielisyyden säilyttämistä kannatti 41 prosenttia.

Kyselyn toteutti Taloustutkimus. Kyselyä varten haastateltiin tuhatta suomalaista viime viikolla. Virhemarginaali on kolme prosenttiyksikköä.

1. Pitäisikö ruotsin kielen opetuksen olla vapaaehtoista kaikille suomenkielisille koululaisille?

2. Kaksikielisyys on kirjattu Suomen perustuslakiin. Suomea lukuun ottamatta kaikki muut Itämeren alueen maat ovat yksikielisiä. Pitäisikö Suomen valtio muuttaa virallisesti yksikieliseksi niin, että ruotsinkielisten palvelut kuitenkin turvattaisiin?

PALUU

LEHDET

YLE Uutiset 14.1.2011

Venäjän kieli ruotsin tilalle kokeiluna

Kuusi Itä-Suomen kuntaa hakee poikkeuslupaa opettaa peruskoulun toisena kielenä ruotsin sijasta venäjää. Venäjän opiskelusta katsotaan olevan itärajalla enemmän hyötyä kuin ruotsin opiskelusta.

Lappeenrannan, Imatran, Mikkelin, Savonlinnan ja Pieksämäen kaupunkien sekä Tohmajärven kunnan koulutoimet ovat valmistelleet opetusministeriölle lupahakemusta poiketa perusopetuksen oppimäärästä siten, että se katsottaisiin suoritetuksi, vaikka opintoihin ei kuuluisi laisinkaan ruotsin kieltä.

Lappeenranta perustelee kokeilua maantieteellisellä sijainnilla ja sillä, että tällä hetkellä monipuolisuus kielten opiskelussa ei toteudu toivotulla tavalla.

Pääosin vain englantia ja ruotsia

Tämänhetkisen perusopetuksen opetussuunnitelman mukaan jokainen lapsi opiskelee kolmannelta luokalta alkaen A1-kielenä englantia ja seitsemänneltä luokalta alkaen B1-kielenä ruotsia.

Esiemrkiksi Lappeenrannassa koululaisilla on näiden lisäksi mahdollisuus valita neljänneltä luokalta alkava A2-kieli ja kahdeksannelta alkava B2-kieli. Molemmissa on kolme vaihtoehtoa, yhtenä venäjä.

Useat vaihtoehdot ovat kuitenkin hajaannuttaneet hakijat niin, että vaadittava ryhmäkoko on saatu täyteen hyvin harvoin. Tämän vuoksi Lappeenrannan opetustoimessa koetaan, että lasten kielitaito jää liian kapea-alaiseksi ottaen huomioon kansaivälistyvän maailman asettamat haasteet.

Venäjä tärkeä sosiaalisest ja työelämässä

Esimerksiksi Lappeenrannan kaupungin strategisena tavoitteena on olla mm. kansainvälinen kaupunki, joka on arvostettu EU-Venäjä välinen toimija.

Alueen elinvoiman ylläpitämiseksi nähdään tarpeelliseksi, että kaupungissa on menestyviä yrityksiä sekä tarjolla runsaasti työtä ja osaavaa työvoimaa.

YLE Etelä-Karjala

PALUU

LEHDET

Turun Sanomat 11.1.2011

Pakosta hyödyksi

Nollasummaa pelattiin peruskoulun tuntijakouudistuksen ympärillä, kunnes pelkkä nolla saatiin tulokseksi – ei uudistusta. Vaikka minkäänlaista uudistusta ei nyt ole tulossa, yhdestä oppiaineesta, ruotsin kielestä, keskustelu kuitenkin näyttää jatkuvan.

Ruotsi oli kuumin ja eniten suurta yleisöä kiinnostanut puheenaihe uudistuksen valmistelussakin, etenkin suomenkielisiä koskeva pakkoruotsi. Tästä keskusteltiin myös televisiossa yhtä korkealta ja kovaa kuin aiemmin samalla ohjelmapaikalla homoseksuaalisuudesta. Viime aikoina kahden tabun, homoseksuaalisuuden ja ruotsin aseman, strip- tease on saanut uutta puhtia.

Oppikoulussa pakkoruotsi oli paikallaan. Millaisia kokemuksia on saatu toisen kansalliskielen tekemisestä pakolliseksi oppiaineeksi kaikille suomenkielisille?

Ruotsinkielisten kertoman mukaan heidän suomenkielisiltä äidinkielellään saamat palvelut eivät ole parantuneet. Suomenkielisten edellytykset kansainvälistyä eivät liene sanottavasti lisääntyneet yleisen pakkoruotsin ansiosta. Kotimaassaan suomenkielinen voi menestyä monilla aloilla ja alueilla osaamatta ruotsia. Nykyisenlaisen pakkoruotsin tarkoituksenmukaisuus vaikuttaa kyseenalaiselta.

Koska pakkoruotsi voidaan mieltää rumaksi ilmaisuksi, sen tilalle on esitetty ”hyötyruotsia”. Ehdottajien mukaan edelleen ruotsi olisi kaikille ”pakosta hyödyksi” eikä mistään muutoksesta pakosta hyötyyn olisi kysymys.

Ruotsinkielisen elämänpiiri Suomessa jää aika ahtaaksi ilman suomenkielen taitoa. Merkitseekö tämä pakkosuomea? Ruotsinkieliset ovat parhaita asiantuntijoita päättämään suomen asemasta ruotsinkielisissä kouluissa.

Suomessa opitulla kansalliskielellä voi tulla ymmärretyksi Virossa ja Ruotsissa. Yleensä vieraskielisyyden kohtaamisessa hyödyllisin kieli sekä Suomessa että ulkomailla on englanti. Siksi Suomen jokaisen koululaisen tulee saada koulussa opetusta englannin kielessä, ”pakkoenglannissa”.

Englannin ja ruotsin lisäksi koulun kielivalikoimaan tulisi mahduttaa muita kieliä ottaen huomioon sekä koulun sijaintipaikkakunnan että oppilaiden mahdollisuudet ja tarpeet. Venäjä, saksa, ranska, espanja ja kiina ovat harvinaisia kieliä koulussamme mutta eivät maailmalla.

Vaikkei ole syytä pelätä kieliluokille joutumista myöhemmissäkään elämänvaiheissa, kouluaikaiset kieliopinnot ovat arvokkaita, sillä aikuiselle vieraan kielen jatko-opiskelu on paljon vaivattomampaa kuin opintojen aloittaminen alusta.

Ruotsinkielinen väestö ja sen tärkein poliittinen edustaja Ruotsalainen kansanpuolue (Rkp) ovat puolustaneet eri yhteyksissä ruotsin kielen asemaa. Mutta tämäkään rintama ei ole (enää) yhtenäinen. Tuoreessa mielipidetiedustelussa noin 40 prosenttia ruotsinkielisistä kannatti pakkoruotsista luopumista. Samaa on esittänyt Rkp:n varapuheenjohtaja Nils Torvalds. Ilmeisesti kasvava osa ruotsinkielisistä ymmärtää, että suomenkielisiä ärsyttää heihin kohdistuva ulkopuolinen painostus ruotsia koskevissa päätöksissä.

Tuskin Rkp on valmis niin vain luopumaan ruotsin nykyisestä asemasta kouluopetuksessa. Jatkaessaan taistelua pakkoruotsin puolesta Rkp saattaa enemmän haitata kuin edistää ruotsin hyväksymistä suomenkielisen väestön keskuudessa. Pienelle puolueelle on iso haaste menestyä asiansa ajajana, kun kohteena on yleinen mielipide.

Mutta puolueelle vallankäyttäjänä onkin tärkeämpää saada tavoitteilleen omien kannattajien ja muiden puolueiden kuin kansan enemmistön tuki. Tuntijakouudistuskin olisi tarvinnut taakseen poliittisen enemmistön, ei välttämättä yleisen mielipiteen hyväksyntää.

Kokemuksesta kuitenkin tiedetään, että kansalaismielipiteen hyväksyntä eikä väheksyntä on ollut suomalaisen koulun hyväksi todistetun kehityksen edellytys. Näin varmaan on jatkossakin.

Kirjoittaja on kansainvälisen talouden emeritusprofessori.

Urpo Kivikari

PALUU

LEHDET

Hämeen Sanomat 31.12.2010

Pakkoruotsi vetelee viimeisiään

Se on menoa suomenruotsalaiset. Pakkoruotsin opetus loppuu, kysymys on enää ajankohdasta.

Pilli soi, kun Åbo Akademin (!) tutkimuksessa 39 prosenttia maan ruotsinkielisistä on valmis luopumaan pakkotankkaamisesta. Jopa RKP:n varapuheenjohtaja Nils Torvalds luopuisi pakkoruotsista.

Hän sai vastaansa RKP:n eduskuntaryhmän puheenjohtajan Ulla-Maj Wideroosin, joka näkee yksikielisen Suomen, jos pakkoruotsista luovutaan.

Suomenruotsalaisten rivit rakoilevat - ja pahemman kerran.

Kun peli kääntyy tappioksi, olisiko aika vaihtaa kurssia RKP? Onko saappaat jalassa kaatuminen tässäkin tapauksessa kunniakasta?

Ruotsin opetuksen asemasta on turha odottaa asiallista keskustelua. Puheet ovat pinnallisilla hokemilla pallottelua, mistä oppitunnin antoi Ylen Ajankohtaisen kakkosen pakkoruotsi-ilta.

Mistä kahden äärilaidan kiivailu oikein kumpuaa? Wideroosit mittaavat olemassaoloaan pakko-opetuksella, toiselle ääripäälle vasta pakosta luopuminen tekee Suomesta Suomen.

Missä pihvi, missä ongelma?

Maa on kaksikielinen, suomea ja ruotsia puhuvat elävät sovussa samojen rajojen sisällä.

Miksi kummankaan osapuolen pitäisi tehdä pakkoruotsista keskiajalle lemuava kunniakysymys?

Aika on ajanut pakkoruotsin ohi, siitä luopuminen on arkista koulutyötä liippaava ratkaisu, ei kielipolitiikan suuri vedenjakaja.

Wanhat hokemat, joita yhä viljellään, voi jo haudata.

Pakon puolustamisessa korostetaan, ettei koululainen voi koskaan tietää, tarvitseeko hän ruotsia. Vai niin, mutta sen ainakin tietää, että jokainen koululainen tarvitsee englantia, siksi kieli tulee opiskella kunnolla.

Miten kielitaito voi olla rasite, perää pakon kannattaja. Kun kysyy väärin, ei takuulla voi saada järkevää vastausta.

Kielellisesti heikkolahjaiselle pakko on surkea opiskelukaveri. Pakkoruotsin kannattajien on tosin täysin mahdoton ymmärtää sitä tosiasiaa, että kielten opiskelu voi olla oppilaalle raskas taakka.

Ymmärryksen puutteelle ei voi mitään, koska empatia ei ole kauppatavaraa.

Pakkoruotsiin liitetty suurin kupla on katoamatonta kansanperinnettä:

- Opiskelu kannattaa aina!

Valopäitten väite! Ei kannata, ei takuulla kannata.

Totta kai koulunkäynnissä ja opiskelussa tulee keskittyä opiskeluun, joka tekee lapsista työllään eläviä aikuisia!

Jos mikä opiskelu tahansa kannattaa, lapsille voisi opettaa peruskoulusta lähtien mitä vaan riisin viljelystä atomivoimalan pyörittämiseen asti.

Pakkoruotsi ei varsinkaan kannata: kallis opetus ja pakko tuottaa aivan liikaa silkkaa "jag hätär" -kielitaitoa.

Markku Peltonen

PALUU

LEHDET

Keskisuomalainen 27.12.2010

Pääkirjoitus: Ruotsin rinnalle pian venäjää

Keskustelu ruotsin kielen asemasta kiihtyi loppuvuonna. Kun vielä muutama vuosi sitten itäsuomalaisen Tohmajärven toiveet ruotsin kielen korvaamisesta venäjällä kaikuivat kuuroille korville, nyt kielikeskustelu on läpäissyt koko maan.

Nyt näyttää siltä, että on vain ajan kysymys, milloin ruotsin kielen rinnalle tulee myös muita kieliä toisen pitkän kielen rooliin. Todennäköisesti tämä tapahtuu vielä tämän vuosikymmenen puoliväliin mennessä.

Ruotsin kielellä pitää Suomessa olla vahva rooli. Ruotsi on tärkeä naapurimaa ja maassamme on suuri ruotsinkielinen kansanosa. Mutta myös Venäjä on tärkeä naapurimaa ja nykyisin maassamme asuu kasvava venäjänkielinen kansanosa.

Venäjän kielen hallitseminen on enkä Jyväskylän itäpuolella hyödyllisempää kuin ruotsin kielen. Ja Jyväskylän länsipuolella taas ruotsin kieli on tärkeämpi.

Kielikysymyksen ratkaisemista ei pidä poliittisesti kierrellä. Aivan viime kuukausiin saakka suuret puolueet ovat olleet haluttomia asiaan tarttumaan. Nyt on kuitenkin tekojen aika. Yllättäen RKP:ssä näyttää olevan merkittävä vähemmistö, joka pitää pakkoruotsin purkamista perusteltuna.

Venäjän kieli on syytä nostaa ruotsin rinnalle kielivalinnoissa.

PALUU

LEHDET

Iltalehti 27.12.2010

Pääkirjoitus 27.12.2010: Vihdoin realismia kielikiistelyssä

Hufvudstadsbladetia lukiessa luulisi, että Suomessa on meneillään kielisota. Useimmat pitänevät kuitenkin kiistaa "kuudennen luokan kysymyksenä", kuten Väinö Tanner luonnehti 1930-luvulla aitosuomalaisten vaatimuksia.

Murrosikäiset koululaiset saattavat tosin murista, että ruotsi on mälsää. Joku humalainen saattaa puolestaan purkaa kompleksejaan sättimällä "hurreja". Kaikkiaan kielivähemmistöllämme on kuitenkin erinomainen asema.

Keskustelu vaikutti ensin Ruotsalaisen kansanpuolueen tavanomaiselta vaalilämmittelyltä ja Hbl:n levikkityöltä, mutta alkoi elää omaa elämäänsä. Niinpä Paul Lillrankin (Hbl 7.10.) mukaan suomenkieliset olisivat jääneet alkeellisiksi metsäläiseksi, jos uljaat germaanit eivät olisi heitä sivistäneet. Professorin mukaan suomenkieliset ovat luoneet vain kummallisia urheilulajeja.

RKP on valinnut siilipuolustuksen, jossa jokaista uudistusta isketään perustuslailla. Sen kielipykälä on ollut sama vuodesta 1919. Silti kansakoulussa ei opetettu mitään vieraita kieliä eikä suomalaisten enemmistö vielä 1950-luvulla osannut lainkaan ruotsia. "Pakkoruotsia" ei siis voi perustella valtiosäännöllä.

Realismi on kuitenkin voittamassa alaa suomenruotsalaisten sisäpiirissäkin. Nils Torvalds ehdotti (Hbl 22.12.) vaihtokauppaa "pakkoruotsin" ja joidenkin muiden kielisäädösten kesken. RKP ehkä julistaa varapuheenjohtajansa pannaan entisenä stalinistina, mutta myöskään Pär Stenbäckin (Hbl 23.12.) mukaan kaikille pakollinen ruotsinopetus ei saisi olla "kohtalonkysymys".

Jokaisen abiturientin olisi osattava molempia kansalliskieliä. Moni akateeminen asiantuntijakaan - poliitikoista puhumatta - ei tosin osaa käyttää ruotsia televisiossa huolimatta vuosikausien opetuksesta.

Peruskouluille tulee antaa kielitarjonnassaan valinnan varaa. Muutaman vuoden vastentahtoinen pänttääminen ei näy antavan edes alkeellista kykyä palvella toisella kotimaisella.

Ruotsin taito auttaa pohjoismaisessa yhteistyössä. Siinä kuitenkin teeskennellään; jopa tukholmalaiselle tanska on vaikeaa. Jos tarkoitus on todella ymmärtää, mistä puhutaan, on yhä useammin turvauduttu englantiin.

Peruskysymys on ruotsinkielisten väestöosuuden alentuminen viidenneksestä viiteen prosenttiin. Tällöin on epärealistista odottaa kaikessa kansalliskielten symmetristä kohtelua. Kielivähemmistön omien koulujen suomenopetus on sen oma asia. Ruotsinkielistä kulttuuria ja perinnettä on Suomessa tietenkin vaalittava.

PALUU

LEHDET

Helsingin Sanomat 20.12.2010

Maakuntalehdet: Pakkoruotsi ei innosta kaakkoissuomalaisia

Kouvola/Lappeenranta/Kotka. Yli puolet kaakkoissuomalaisista on sitä mieltä, että kouluruotsista pitäisi tehdä valinnainen oppiaine. Asiasta kertovat Sanoman maakuntalehdet.

Sanoma Lehtimedian Taloustutkimuksella teettämään tutkimukseen vastanneista 53 prosenttia tahtoo, että pakkoruotsista luovutaan.

Pakollista ruotsia kannattaa 14 prosenttia vastaajista. Kolmanneksen mielestä itäsuomalaisten oppilaiden pitäisi saada valita, opiskelevatko he pakollista venäjää vai pakollista ruotsia.

Joulukuun alussa tehtyyn tutkimukseen haastateltiin noin 2 500 äänestysikäistä Kymenlaaksossa tai Etelä-Karjalassa asuvaa ihmistä.

Kyselyyn vastanneista naiset suhtautuvat pakkoruotsiin myönteisemmin kuin miehet. Naisista pakollista ruotsia kannattaa 18 prosenttia, ja miehistä 11 prosenttia.

Pääministeri Mari Kiviniemi (kesk) on ehdottanut, että pakkoruotsin voisi korvata pakkovenäjällä Itä-Suomessa. Entinen pääministeri Paavo Lipponen suivaantui Kiviniemen ehdotuksesta viime viikolla, ja puolusti pakkoruotsin asemaa lehtien palstoilla.

STT

PALUU

LEHDET

Satakunnan Kansa 17.12.2010

Päivän nopea: Lipposen ja Wallinin komentoruotsin aika on ohi

Ex-pääministeri, kaasukonsultti Paavo Lipponen pääsi pitkästä aikaa murahteluiden makuun tällä viikolla.

Lipponen syyttää pääministeri Mari Kiviniemeä (kesk) ruotsin kielen jahtaamisesta. Kiviniemi on ollut kiinnostunut ruotsin kielen korvaamista venäjällä Itä-Suomen kouluissa. Lipposen sanoin kyse on italialaisen mafian tyylisestä verikostosta, vendettasta, ruotsin kieltä vastaan.

Lipposen tarmo pönkittää pakollista ruotsin kieltä hämmentää. Kyse lienee jonkinlaisesta käännynnäisen vimmasta, sillä jopa rkp:n sisällä pakkoruotsin perustelut alkavat kumista onttouttaan.

Rkp:n virallinen linja on tietysti yksi, ehyt ja pakollinen. Epävirallisesti varsinkin rkp:n nuorempi polvi on valmis myöntämään, että pakkoruotsi ei ole enää tätä päivää.

Rkp:n johdon riesana on muun muassa Helsingin yliopiston yleisen kielitieteen professori Fred Karlsson. Karlsson näkee pakkoruotsin huonontavan tarpeettomasti kieliryhmien välisiä suhteita. Hän arvelee, että suomenkieliset perheet kokevat loukkaavana sen, että heidän kykyihinsä päättää lapsilleen sopivasta kielestä ei luoteta.

Virallisen Suomen mielestä näyttää olevan parempi, että rkp päättää asiasta.

Karlssonin voi katsoa edustavan suomenruotsalaista liberalismia aidoimmillaan ja parhaimmillaan. Yhteiskunta kehittyy, kun ihmisillä on vapaus valita.

Rkp:n puheenjohtaja Stefan Wallin tyrmää nämä ajatukset haikailuina norsunluutornista, akateemisena romantiikkana (HBL 11.12.). Wallin vannoo tiukasti komentoruotsin nimeen.

Ruotsin kielen pakollinen asema betonoitiin taistolaisaikana 1960–70-lukujen vaihteessa. Muistutettakoon, että silloin totalitarismille oli Suomessa muutenkin enemmän kysyntää.

Oman ja puolueensa komean liberaalin perinnönkin vuoksi Wallinin tulisi kiireesti siirtää kellonsa vapaamieliseen nykyaikaan. Samalla hän voisi kertoa uudesta ajasta myös Paavo Lipposen kaltaisille aseenkantajille.

PALUU

LEHDET

Iltalehti 14.12.2010

Pakkoruotsi pysyy vastedeskin poissa ylioppilastutkinnosta

Opetusministeriö ja ylioppilastutkintolautakunta aikovat pitää kiinni nykymuotoisesta, valinnaisuutta korostavasta ylioppilastutkinnosta.

Asiaa ei muuta se, että tiistaina julkaistu tutkimus osoitti ruotsin kirjoittajien määrän vähenevän vuosi vuodelta.

Ylioppilastutkintoa uudistettiin tuntuvasti 2000-luvun puolivälissä, mutta nyt suurten rakennemuutosten aika on opetusministeri Henna Virkkusen (kok) mukaan tältä erää ohi. Lähivuosien lukiolaiset eivät siis saa esimerkiksi lisää valinnanvapautta niin, että tutkinnon pakollisten kokeiden joukossa voisi olla useita reaalikokeita.

Seuraavat uudistukset liittyvät tietokoneiden käyttöön kokeissa. Virkkusen mukaan tarkoitus ei ole pelkästään se, että koevastaukset voisi kirjoittaa tietokoneella. Ministeri kaavailee myös internetin hyödyntämistä koejärjestelyissä.

Korkeakoulut pulassa

Virkkunen myöntää, että ylioppilaiden ruotsin osaaminen on heikentynyt sen jälkeen, kun ruotsin ylioppilaskoe muutettiin vapaaehtoiseksi. Tämä aiheuttaa korkeakouluille ongelmia.

- Olen saanut korkeakouluilta palautetta, että koko ajan suurempi osa kieltenopetuksen resursseista menee siihen, että joudutaan paikkaamaan ylioppilaiden ruotsin taitojen aukkoja.

Opetusministeriön ja ylioppilastutkintolautakunnan tiistaina julkistama tutkimus paljasti, että viime vuoden ylioppilaista jo lähes kolmasosa jätti ruotsin kirjoittamatta. Tytöt kirjoittavat ruotsin selvästi useammin kuin pojat: suomenkielisistä miesylioppilaista ruotsin kokeen suoritti viime vuonna alle puolet, naisista taas lähes 80 prosenttia.

Manner-Suomen ruotsinkieliset abiturientit sen sijaan kirjoittavat suomen lähes aina. Ahvenanmaalla suomen koe ei ole erityisen suosittu.

Reaalin suosio kasvaa

Reaalikokeiden suosiota ylioppilastutkinnon uudistukset ovat kasvattaneet. Reaalin kirjoitti viime vuoden ylioppilaista 97 prosenttia, kun vuoden 2004 ylioppilaista sen suoritti 92 prosenttia.

Suomenkielisten ylioppilaiden keskuudessa reaalin suosiossa ei ole merkittäviä sukupuolieroja. Aktuaari Alex Hellsten ylioppilastutkintolautakunnasta kertoo kuitenkin, että sukupuoli vaikuttaa reaalin ainevalintoihin. Naiset suosivat uskontoa, psykologiaa ja terveystietoa, miehet taas luonnontieteitä.

STT

PALUU

LEHDET

Loviisan Sanomat 3.12.2010

Pakkoruotsi sopii Loviisaan, ei Imatralle

TV 2:n A-tuubin suuri pakkoruotsikeskustelu tiistai-iltana nostatti tunteita tv-studion lisäksi myös Loviisan seudun kotikatsomoissa. Kiihkeän debatin argumentit peruskoulun ruotsinkielen opetuksen pakollisuudesta olivat sinänsä vanhoja ja tuttuja, mutta vastakkainasettelun ja aggressiivisuuden aste oli yllättävänkin jyrkkä. Ehkä eniten ärtymystä suomenkielisten, mutta myös joidenkin ruotsinkielisten keskuudessa herätti porvoolaisen Rkp:n kansanedustajan Mikaela Nylanderin itsepintainen yritys kääntää ruotsinkielen opetuksen pakollisuus kaikkien oikeudeksi opiskella ruotsia. ”Rättighet – inte tvång!” –jankkasi Nylander hymyillen. Pakkoruotsin vastustajien mielestä siitähän nimenomaan onkin kysymys, että pakollisuus pitäisi muuttaa oikeudeksi eli vapaaehtoiseksi. Studion kiihkeimpien pakkoruotsin kannattajien rinnalla Suomalaisuuden liiton uusi puheenjohtaja Sampo Terho vaikutti suorastaan kielidiplomaatilta.

Suomalaiset suhtautuvat hyvin suopeasti kaksikielisyyteen ja noin 5 prosentin ruotsinkieliseen vähemmistöön. Kuitenkin yhä selvemmin alkaa näyttää siltä, että toisen kotimaisen kielen opiskelun pakollisuus kaikissa Suomen peruskouluissa on tulossa tiensä päähän. Ennemmin tai myöhemmin. Kyse lienee vain aikataulusta ja etenemistyylistä. Puolustuskamppailu on tärkeä periaatteellinen kysymys monille ruotsinkielen edunvalvojille. Jos peruskouluissa ei ruotsin kieli olisi enää pakollinen, olisi sitä vaikea pitää pakollisena enää lukioissa tai korkeakouluissakaan. Dominon tavoin kaatuisi pian myös virkamiesten toisen kotimaisen kielen osaamispakko eli niin sanottu virkamiesruotsi. Ja –suomi.

Ruotsin kielen opetus ja osaaminen on tärkeä osa maan historiaa ja kansallista sivistystä, mutta ei venäjän opetuskaan olisi mikään barbaarin valinta. Keskeinen ongelma on, että ruotsinkielen opetuksen pakollisuutta on yhä vaikeampaa perustella koko Suomen alueella. Esimerkiksi useimmissa Itä-Suomen kunnissa ruotsinkieltä ei tarvitse juuri koskaan, kun taas esimerkiksi venäjälle olisi tarvetta lähes päivittäin. Imatralaisnuorta tuskin motivoi mahdollisuus, että joskus elämänsä vaiheessa hän saattaa päätyä työnhakuun ruotsinkieliselle rannikkoalueelle. Pakkoruotsista huolimatta suurimmalle osalle suomalaisista ruotsin kielen taito jää niin huonoksi, ettei se kuitenkaan kelpaa kovinkaan moneen palveluammattiin. On vinoiltu, että miljoonien suomalaisten ruotsinkielen taito on niin hyvä, ettei kukaan pystyisi myymään heitä Sergelin torilla, mutta samalla niin huono, ettei kukaan olisi kiinnostunut heitä ostamaankaan. On tietenkin totta, että mikäli ruotsin kielen pakollisuus muutettaisiin vapaaehtoiseksi oikeudeksi, valitsisi moni umpisuomenkielisillä seuduilla asuva koululainen ruotsin sijaan jonkun toisen kielen. Englannin kielen suosio on jo muutenkin ylivoimainen. Venäjän kielen opiskelijoiden määrä kasvaisi jonkin verran, mutta selkeä enemmistö valitsisi edelleen mieluummin ruotsin kuin venäjän, koska venäjän kieli on selvästi vaikeampi kyrillisine kirjaimineen.

Kokonaan toisenlainen tilanne on Loviisassa ja muilla selkeästi kaksikielisillä alueilla, jossa ruotsinkielen opiskelun ja osaamisen tarve on suuri ja jatkuva. Loviisan seudun kouluja on vaikea kuvitella ilman ruotsinkielen opetusta.

Ratkaisua pakkoruotsikysymykseen tulisikin lähteä etsimään jonkinlaisesta aluemallista, jossa täysin suomenkielisille tai suomen- ja saamen- tai suomen- ja venäjänkielisille alueille annettaisiin enemmän vapauksia kielten opetuksessa sekä kielitaitovaatimuksista. Vastaavasti vahvistettaisiin ruotsin kielen opetusta ja asemaa kaksikielisillä seutukunnilla. Samalla mahdollistettaisiin, että kaksikielisyydestä voisi tulla iloinen asia ja rikkaus molemmille kieliryhmille.

PALUU

LEHDET

Uutisvuoksi 12.11.2010

Imatralla kammetaan venäjää kouluihin ruotsin rinnalle

ITÄ-SUOMESSA ei ole luovuttu ajatuksesta lisätä venäjän opiskelua peruskoulussa ja kiilata kieltä ruotsin rinnalle. Imatralla, Lappeenrannassa ja Tohmajärvellä on aloitettu selvitys siitä, lähetetäänkö opetusministeriölle kokeilulupa-anomus venäjän ottamisesta ruotsin rinnalle yläkoulussa alkavana B1-kielenä.

Kokeilulupa-anomuksen runkoa kokoaa Imatran sivistystoimenjohtaja Jussi Virsunen, jonka mukaan anomus lähetetään kaikkien kolmen kunnan käsiteltäväksi vielä tämän vuoden aikana.

– Sen jälkeen jokainen kunta tekee oman, itsenäisen päätöksensä siitä, lähtevätkö he mukaan hakemaan kokeilulupaa opetusministeriöltä. Ne kunnat, jotka anomukseen sitoutuvat, lähettävät kielilupa-anomuksen yhdessä.

Kiinnostusta samanlaiseen kokeiluun on muuallakin, eikä liikkeellä ole pelkästään Imatran, Lappeenrannan ja Tohmajärven muodostama trio.

– Mikkelissä ja Savonlinnassa on myös virinnyt kiinnostusta vastaavaan kielikokeiluun. Venäjän opintojen lisäämisestä on selvästikin tulossa koko Itä-Suomen asia.

Lupa-anomus on tarkoitus lähettää opetusministeriöön ensi vuoden alussa. Tohmajärvi lähetti yhden kokeilulupa-anomuksen jo vuonna 2007, mutta sai sen bumerangina takaisin. Kolme vuotta sitten Tohmajärvi haki yksinkertaisesti ruotsin syrjäyttämistä venäjän opinnoilla, mihin opetusministeriö vastasi lyhyesti, ettei se ole lainmukaista.

Nyt anomusta ei olekaan tarkoitus laittaa samassa muodossa opetusministeriöön. Uusi anomus ei poista ruotsia kokeilualueiden peruskoulujen valikoimasta.

– Olemme hakemassa lupaa aloittaa naapurikielen eli venäjän opiskelu seitsemännellä luokalla B1-kielenä ruotsin rinnalla: oppilaat saisivat valita kumman tahansa kielistä. Lisäksi venäjän valinneilla oppilailla säilyisi mahdollisuus aloittaa ruotsin opinnot kahdeksannella luokalla toisena B-kielenä, Jussi Virsunen kertoo.

Anomuksessa otetaan huomioon myös se, että oppilailla tulee olla mahdollisuus suorittaa valitsemansa kielen jatko-opintoja niin lukiossa kuin muissakin alueilla olevissa toisen ja ylempien asteiden oppilaitoksissa.

– Kun kielen on valinnut, pitää olla mahdollisuus opiskella sitä koko koulutusorganisaation loppuun asti.

Olennaista Virsusen mukaan on se, että kokeilu auttaisi erityisesti muitakin kuin kielellisesti lahjakkaita.

– Kielellisesti lahjakkailla on jo nyt mahdollisuus lukea venäjää tai mitä kieliä he haluavatkaan opiskella. He myös hankkivat sen kielitaidon ennemmin tai myöhemmin.

– Kaikki eivät kuitenkaan ole kielellisesti lahjakkaita. Kun englantia opiskellaan ensimmäisenä kielenä, täällä päin Suomea voisi olla paljon hyödyllisempää opiskella toisena kielenä venäjää ruotsin sijasta. Sellainen nuori, jolla on ammatillinen koulutus ja joka osaa venäjää ja englantia, työllistyy varmasti itäisessä Suomessa.

Virsunen toivoo, että ruotsin kielen opiskelusta käytäisiin vielä reippaampaa valtakunnallista keskustelua kuin mitä tähän asti on nähty.

– Vihreiden avaus oli tervetullut. Jos virkamiesruotsi olisi oma erillinen tutkintonsa, se keventäisi paineita valita venäjä toiseksi vieraaksi kieleksi.

Tosiasiallinen kielitaito ei tule koulunpenkiltä.

– Jokainen virkamiesruotsinkin suorittanut tietää, että todellinen kielitaito tulee vasta, kun menee työelämään ja käyttää siellä vierasta kieltä.

Katri Ikävalko

PALUU

LEHDET

Keskisuomalainen 5.11.2010

HS ja Yle: Virkkuselta uusi esitys kieliopetuksesta

Opetusministeri Henna Virkkunen esittää, että kunnissa pitäisi olla tulevaisuudessa tarjolla vähintään kaksi vaihtoehtoa peruskoulun ensimmäiseksi vieraaksi kieleksi. Asiasta kertoivat perjantaina Helsingin Sanomat ja Yle.

Esitys poikkeaa peruskoulun tuntijakoa pohtineen työryhmän ehdotuksesta, jonka mukaan ykköskielivaihtoehtoja pitäisi olla tarjolla vähintään kolme ja yhden niistä pitäisi olla ruotsi. Opetus järjestettäisiin, jos ryhmään olisi tulossa vähintään kymmenen oppilasta.

Virkkusen esityksessä maininta ruotsin kielestä on poistettu eikä siinä ole määritelty myöskään opetusryhmän kokoa.

Runsaasti kiistelyä herättänyt tuntijakouudistus on sivistyspoliittisen ministeriryhmän valmistelussa. Tavoitteena on, että se saataisiin käyttöön vuonna 2014.

Uudistuksella halutaan lisätä kieltenopetuksen valinnaisuutta jo alaluokilla ja vahvistaa taito- ja taideaineiden asemaa.

STT

PALUU

LEHDET

Suomenmaa 21.10.2010

Enemmistö hyväksyisi venäjän ruotsin tilalle Itä-Suomessa

Enemmistö suomalaisista ajattelee, että Itä-Suomen kouluissa pitäisi voida vaihtaa ruotsin kielen tilalle venäjä. TNS Gallup Oy selvitti Suomenmaan Sentterin ja Verkkoapilan toimeksiannosta mielipiteitä ruotsin kielen asemasta. Kysely tehtiin syyskuussa, kun eri medioissa käytiin kiivasta kielikeskustelua.

Selkeä enemmistö ilmoittaa, että Itä-Suomen kouluissa pitäisi voida vaihtaa ruotsin tilalle venäjä. Vain viidennes (21 %) vastusti ehdotusta.

Itä-Suomessa asuvat ovat muita useammin sitä mieltä, että kouluissa tulisi voida vaihtaa ruotsin tilalle venäjä.

Myös asuinpaikka vaikuttaa näkemyksiin. Maaseutumaisissa kunnissa asuvat kannattavat muita useammin mahdollisuutta opiskella venäjää.

Mielipiteet jakaantuivat kahtia kun kysyttiin, onko ruotsin kielen asema heikentynyt Suomessa. Vajaa kaksi viidestä (38 %) uskoo heikentymiseen. Enemmän kuin kaksi viidestä ei usko tällaiseen kehitykseen.

Suomalaisilla ei ole selvää käsitystä siitä, osaavatko virkamiehet ruotsia riittävän hyvin. Reilu kolmannes luottaa virkamiesten kielitaitoon. Kolmannes epäilee asiaa ja kolmannes ei osaa sanoa mitään asiasta.

Puoluekannan mukaan keskustan (47 %) ja perussuomalaisten (45 %) kannattajilla on taipumusta luottaa virkamiesten kykyihin puhua ruotsia. Vasemmistoliiton ja vihreiden kannattajat puolestaan epäilevät suuremmassa määrin.

Puolet suomalaisista katsoo osaavansa puhua ruotsia kun asiaa kysyttiin ruotsiksi. Enemmän kuin kaksi viidestä (43 %) ilmoitti, että ei osaa puhua.

Tutkimusaineisto on koottu TNS-Gallup Oy:n Gallup Kanavalla 24.–30.9. välisenä aikana. Haastattelu-ja tehtiin yhteensä 1 118. Vastaajat edustavat 15–74 vuotta täyttäneitä Ahvenanmaata lukuunottamatta.

Tulosten luottamusväli on keskimäärin vajaat + 3 prosenttiyksikköä suuntaansa.

PALUU

LEHDET

Etelä-Saimaa 6.10.2010

Vihreiden kielilinja perustuslain mukainen

Vihreät hyväksyivät kielipoliittiset linjansa 3.10. Nokialla. Vihreät säilyttäisivät toisen kotimaisen kielen pakollisen opiskelun peruskoulussa, eikä tämä tarkoita pelkkää pakkoruotsia.

Noin 290 000 suomalaiselle toinen kotimainen kieli on suomi. Lisäksi vihreät sallisivat alueellisia poikkeuksia, joissa oppilailla olisi mahdollisuus valita venäjä ruotsin kielen opiskelun sijaan.

Tärkein puoli vihreiden kielilinjauksissa on kuitenkin oikeudenmukaisuus ja perustuslaillisten oikeuksien toteutuminen. Linjapaperissa nojataan vahvasti perustuslain suoman omankielisen asioimisoikeuden toteutumiseen, päin vastoin kuin saamamme hyökkäykset virkamiesruotsin kokeen poistamisen osalta ovat antaneet ymmärtää.

Vihreät haluavat turvata ammattitaitoisten tulkkipalveluiden saatavuuden ja velvoittaa viranomaiset ja julkisten palveluiden tuottajat huomioimaan perustuslain suomat kielelliset oikeudet nykyistä vahvemmin.

On palveluntuottajan vastuulla, käytetäänkö kunnassa tai valtion hallinnossa tulkkipalveluita ja jos käytetään, millaisilla kilpailutusehdoilla palvelut tilataan. Hinta ei saa olla ratkaisevin tekijä, vaan asioimistulkkauksen koulutusta on vaadittava niiltä tulkkipalveluilta, joiden palveluita tilataan.

Samaa oikeusturvaa mukailee myös ajatus virkamiesruotsin kielikokeen merkityksellisyyden siirtämisestä pienemmäksi ja kielipolitiikan painopisteen muuttamisesta ruotsinkielisiä asiakkaita aidosti palvelevampaan suuntaan.

Olen suorastaan hämmentynyt ja tyrmistynyt tällaisesta vastaanotosta, mitä esityksemme on muilta puolueilta saanut.

Ministeri Thors muun muassa moitti esitystämme perustuslain vastaiseksi, mitä se nimenomaan ei ole. Muut puolueetko haluavat jatkaa samaan vanhaan malliin, missä merkityksellisempää on se, onko virkamiesruotsin kielikoe suoritettu, kuin se, että toteutuuko ruotsinkielisen väestömme perustuslain suoma asioimisoikeus todellisuudessa suomalaisessa yhteiskunnassa?

Hanna-Kaisa Lähde (vihr.)

Imatra

PALUU

LEHDET

Ilkka 6.10.2010

Ruotsin kielestä

Alkuun tunnustus: en osaa puhua ruotsia, vaikka olen suorittanut virkamiesruotsin kokeen. Ymmärrän kuitenkin ruotsia puhuttuna ja luettuna.

Olin neljä vuotta sitten kuukauden verran Tukholmassa ennen Ruotsin vaaleja. Silloin sikäläiset vihreät puhuivat minulle ruotsia ja minä heille takaisin englantia. Mielestäni se oli toimivaa monikielisyyttä. Samalla tavalla toimimme Helsingissä Pohjalaisilla osakunnilla, jossa Vasa nationilaiset puhuivat kokouksissa ruotsia ja suomenkieliset suomea. Se oli toimivaa kaksikielisyyttä.

Suomalaisessa yhteiskunnassa tällainen luonteva kaksikielisyys ei ole mielestäni toteutunut. Erityisesti RKP voi katsoa tässä peiliin.

RKP on vastustanut sitä, että Suomeen syntyisi kaksikielisiä kouluja. Tämä on nähty esimerkiksi Loviisassa, jossa sekä suomenkielinen että ruotsinkielinen koulu joudutaan peruskorjaamaan. Mielestäni olisi ollut parempi sijoittaa molemmat koulut samaan pihaan, jolloin olisi syntynyt aidosti kaksikielinen ympäristö.

Sama koskee Vaasaa ja sen yliopistoja. Jos Vaasan yliopisto haluaisi itselleen vahvan oman profiilin, sen kannattaisi ryhtyä Suomen ainoaksi aidosti kaksikieliseksi yliopistoksi. Tämä tapahtuisi yhdistämällä kaikki kaupungissa sijaitsevat eri korkeakoulujen yksiköt Vaasan yliopiston alaisuuteen. Tällöin yliopistosta tulisi aidosti kaksikielinen. Tämäkään ei ole RKP:lle sopinut.

Oma toiveeni on, että tulevaisuudessa päästäisiin enemmän siihen, että suomenkieliset voisivat puhua suomea ja ruotsinkieliset ruotsia riippuen siitä, kumpi oma äidinkieli sattuu olemaan.

Molemmat ymmärtäisivät toisiaan mutta voisivat puhua omaa kieltään. Tällöin kaksikielisyys olisi elävää ja arkipäiväistä. Mielipiteeni ei tarkoita luopumista niin sanotusta pakkoruotsista, sillä jokaisen suomenkielisen pitäisi edelleen ymmärtää ruotsia ja ruotsinkielisen suomea. Opetusmetodeja pitäisi kuitenkin muuttaa kohti kielen aktiivista käyttöä.

Suomessa on nyt jämähdetty virallisiin vaatimuksiin, jotka eivät takaa ruotsinkielisten palveluita. RKP haluaa säilyttää virkamiesruotsin kokeen, vaikkei se oikeasti ole tae kielitaidosta. Vai voiko joku väittää kirkkain silmin, että kaikki kielikokeen tehneet pystyvät palvelemaan ruotsin kielellä?

Tämän takia vihreissä on linjattu, että kielikokeesta voidaan luopua. Sen sijaan, että kaikille yliopistostosta valmistuneille annetaan todistus ruotsin kielen osaamisesta, meille on tärkeää se, että palvelut ovat aidosti saatavilla sekä suomeksi että ruotsiksi.

Aito ruotsin kielen taito huomioitaisiin rekrytoinneissa ja se näkyisi myös palkassa, jos pystyy palvelemaan molemmilla kotimaisilla. Esimerkiksi niille sairaanhoitajille Seinäjoella, jotka oikeasti osaavat palvella myös ruotsiksi, tulisi maksaa kielilisää.

Ruotsin kielen asema ja ruotsin kielen opiskelu herättävät tunteita suomalaisissa. Väittelyissä on kuitenkin tärkeää muistaa, että sekä suomi että ruotsi ovat kansalliskieliämme. Samalla pitää tunnustaa, että nykyisessä järjestelmässä on puutteensa, ja niitä pitää uskaltaa korjata. Aidosti kaksikielinen Suomi on oikasti tavoittelemisen arvoinen.

PANU LATURI

Kirjoittaja on vihreiden puoluesihteeri.

PALUU

LEHDET

Länsi-Savo 6.10.2010

Ruotsin kielestä tehtävä vapaaehtoinen

Hannu Ranki kirjoitti Länsi-Savon mielipidesivulla 29.9. ”Ruotsin kieli ei estä muiden opettelemista”. Kirjoitus oli mielestäni naivi tunteenpurkaus pakkoruotsin puolesta.

Pakollinen ruotsin opetus rajoittaa kuntien ja koulujen resursseja ja mahdollisuuksia järjestää valinnaista kielitarjontaa esimerkiksi saksan, ranskan, venäjän tai espanjan kielissä. Myös oppilaan aika ja resurssit opiskella muita kieliä ruotsin ja englannin lisäksi ovat rajalliset.

Nytkin jo pelkän ruotsin opiskeluun uhrattu aika yläasteella, lukiossa ja jatko-opinnoissa vastaa puolen vuoden turhaa työpanosta kieleen, jota useimmat eivät koskaan tarvitse.

Pakkoruotsin vertaaminen pakkomatematiikkaan on naiviuden huippu, sillä laskutaitoa tarvitsee jokainen elämänsä aikana.

Suomessa ruotsin kielen opiskelun vertaaminen Kanadaan tai Sveitsiin on perusteetonta. Kanadassa on 22 prosentin ranskankielinen vähemmistö, mutta siitä huolimatta jokaisen englanninkielisen kanadalaisen nuoren ei tarvitse opiskella pakolla ranskaa, vaikka se kuuluu suuriin maailman kieliin.

Ranskan kieli on siis osassa Kanadan osavaltioista pakollinen, suuressa osassa osavaltioita täysin vapaaehtoinen.

Sveitsikin on huono rinnastuskohde. Sveitsin kantoneissa vain englanti on pakollinen kieli. Sen sijaan toisen vieraan kielen oppilas voi itse valita.

Ranki antaa ymmärtää, että kiista ruotsin kielestä kouluissa olisi puhjennut vasta nyt syksyllä Keski-Pohjanmaan aluehallintoratkaisun yhteydessä.

Kansalaiskeskustelu kielivapauden puolesta on ollut jo vuosia vilkasta lukuisilla nettikeskustelupalstoilla. Sen sijaan tiedotusvälineet ovat hyvin rajoitetusti julkisesti käsitelleet aihetta, joka kuitenkin puhuttaa kansalaisia.

Lukuisissa mielipidemittauksissa pakkoruotsista haluaa luopua 65–80 prosenttia suomalaisista.

Kirjoittaja paheksuu myös ”pakkoruotsi”-sanan käyttöä. Mielestäni pakkoruotsi on osuva ja kuvaava ilmaus kertomaan järjettömyydestä, miten viiden prosentin vähemmistö pystyy pompottamaan suurta kielienemmistöä vaatimalla sitä opiskelemaan kieltään peruskoulusta yliopistoon ja päälle vielä lyömään virkamiesruotsin vaatimuksen.

Ranki viittaa historiaankin perusteena ruotsille. Kuitenkin ruotsin kielellä on vuosisatoja sorrettu suomen kieltä ja suomenkielisiä.

Vasta vuonna 1902 suomen kieli nousi edes tasavertaiseen asemaan ruotsin rinnalle, vaikka nykyisen Suomen alueella on aina ollut valtava suomenkielinen enemmistö. Sitä ennen ruotsin kieli oli täällä virallinen kieli.

Syinä kehitykseen olivat paitsi Ruotsin, niin myös ruotsinkielisten poliitikkojen ja virkamiesten nuiva asenne suomen kielen aseman parantamiseen. Ruotsin vallan aikana moni suku ja perhe menetti identiteettinsä pakollisen ruotsalais- tai latinalaisperäisen nimen vaihdon vuoksi.

Vielä niinkin myöhään kuin 1930-luvulla lukuisissa kaksikielisissä kunnissa ruotsinkielinen virkamiehistö ja jopa ruotsinkielinen väestö yrittivät estää suomenkielisten koulujen perustamisen.

Samoin 30-luvulla käytiin Helsingin yliopistossa kielitaistelua, jonka tuloksena vihdoin suomenkielistä opetustakin alettiin järjestää.

Kielihistoria ei todellakaan mairittele ruotsinkielisiä. Ahvenanmaa on jäänne ja esimerkki 1700- ja 1800-lukujen kielisorrosta.

Ahvenanmaan maakunnan ainoa virallinen kieli on ruotsi. Suomenkielinen 5 prosentin kielivähemmistö ei saa perustaa suomenkielisiä päiväkoteja, ei suomenkielisiä kouluja eikä saa terveyspalveluitakaan äidinkielellään.

Pakkosuomea ei ruotsinkielisille koululaisille tietenkään ole. Myöskään katukylttejä ei ole kahdella kielellä. Ahvenanmaalla kaksikielisyys ei näytä olevan rikkaus, kuten sen Manner-Suomessa pitäisi olla.

Useimmille suomenkielisille ruotsin kieli ei ole rikkaus. Se on kallis ja vastenmielinen rasite.

Suomenkielisten perheiden sekä erityisesti koululaisten ja opiskelijoiden on aika nousta vaatimaan vapautta valita opiskelevat kielensä itse. Siihen ei valtiovallalta ohjausta tarvita.

Leo Havukainen

Mikkeli

PALUU

LEHDET

YLE 6.10.2010

Tutkija: Suomi törsää vähäpätöisiin kirppukieliin

Sanailu peruskoulun pakkoruotsista on levinnyt koskemaan myös virkamiesten pakkoruotsia. Virkamiesruotsin arvostelijat puhuvat koulutusrahojen haaskaamisesta, sillä nykymaailmassa Suomen ei välttämättä kannata satsata kahteen valtavirroista syrjäytyneeseen kieleen.

Peruskoululaisten pakkoruotsista on kalisteltu sanoja taas pitkin tätäkin syksyä.

Pääministeri Mari Kiviniemi (kesk.) sallisi venäjän kielen kokeilun pakkoruotsin sijaan itärajan tuntumassa. Opetusministeri Henna Virkkunen (kok.) ja kulttuuriministeri Stefan Wallin (rkp.) puolestaan sanovat jo pelkälle kokeiluajatukselle kylmästi ei, ei ja nej.

Keskustelu karkaamassa käsistä

Talous- ja sosiaalihistorian dosentti Aarne Mattila Helsingin ylipistosta pitää myös virkamiesten pakkoruotsia aikansa eläneenä.

- Yleinen vaatimus ruotsin kielen taidosta virkamiehen kelpoisuusehdoissa on jo täysin vanhentunut, mies tuhahtaa.

Mattilan mielestä Suomi suorastaan törsää jopa kahteen vähäpätöiseen kirppukieleen.

- Tämä on voimavarojen tuhlaamista. Suomi on pieni kieli. Ja sitten vielä toiseen pieneen vähemmistökieleen, ruotsiin, satsataan kohtuuttomasti.

Oikeusministeriö: Laki melko uusi ja toimiva

Nykyisin voimassa oleva perustuslaki, kielilaki ja laki julkisyhteisöjen palveluksessa olevien kielitaidosta ovat olleet voimassa kymmenisen vuotta. Lainsäädäntö takaa kansalaisille julkiset palvelut omalla kansalliskielellä, joko suomella tai ruotsilla. Kunnille lait antavat enemmän pelivaraa kuin valtiolle.

Virkamiesruotsin virallinen valvoja oikeusministeriössä on hallitusneuvos Paulina Tallroth. Tallroth ei suostu puhumaan virkamiesten pakkoruotsista.

- Kaikki korkeakoulututkinnon suorittaneet suomenkieliset ovat suorittaneet myös niin sanotun virkamiesruotsin. Se ei kuitenkaan merkitse sitä, että kaikissa tehtävissä, kaikissa valtion viroissa, sitä välttämättä vaadittaisiin.

Koulutetaanko korkeakouluissa turhaan ja liikaa virkamiesruotsia taitavia?

- Ei suinkaan. En ole koskaan tavannut ihmistä, joka oli harmitellut ruotsintaitoaan, Tallroth näpäyttää.

Imatran rajamiehelläkin pakkoruotsi

Perusmuotoisen virkamiesruotsin lisäksi etenkin monilla valtion erityisalojen virkamiehillä on omia kielitaitovaatimuksiaan.

Lainsäätäjä lähtee siitä, että ainakin yksilöön kohdistuvaa julkista valtaa käyttävän virkamiehen on hallittava vähintäänkin alkeet myös siitä toisesta kotimaisesta kielestä. Tämä tarkoittaa esimerkiksi tuomareita, poliiseja, vanginvartijoita, rajavartijoita.

Eikö ole vähän hassua, että Imatran rajavartijallakin täytyy olla plakkarissaan todistus ruotsin taidoista, mutta venäjää hänen ei tarvitse osata sanaakaan?

- On aivan mahdollista säätää venäjää koskevia kielitaitovaatimuksia, jos niin halutaan. Laki ei lainkaan estä sitä, Tallroth valistaa

- Lisäksi on muistettava, että myös itärajalla liikkuu ruotsinkielisiä. Heidänkin oikeutensa on turvattava.

YLE Uutiset /Ari Mölsä

PALUU

LEHDET

Helsingin Sanomat 6.10.2010

Ruotsin kielelle vakaa asema

Keskustelu ruotsin kielen asemasta käynnistyi Suomessa jo ennen itsenäisyyttä ja jatkuu yhä. Tuskin muuta voisi odottaa. Kielet ovat osa ihmisten ja yhteisöjen identiteettiä, ja Suomi on hioutunut kansakuntana kielialueiden ja kulttuurien raja-alueilla.

Jatkuva rajanveto ruotsin asemasta koulutuksessa ja julkisissa palveluissa peittää helposti alleen sen, että Suomi on yhteiskuntana kaksikielisyyden menestystarina. Suomessa ei ole suomen- ja ruotsinkielisten välillä sellaista vastakkainasettelua kuin kaksikielisessä Belgiassa tai sellaista erillisyyttä kuin nelikielisessä Sveitsissä.

Suomessa kiistelyn lähtökohtana on se, että vain runsaat viisi prosenttia väestöstä puhuu ruotsia äidinkielenään ja suurella osalla suomalaisista on vain vähän kosketusta ruotsin kieleen arkielämässään. Suhteellisen pieni kielivähemmistö suojaa oikeuksiaan päättäväisyydellä, joka joskus tuntuu suorastaan provosoivan ehdotuksia niiden muuttamiseksi.

Ruotsinkielisen vähemmistön asema on sinänsä vahva sekä lainsäädännössä että Suomen kulttuurissa. Suomenruotsalaisten merkityksestä Suomelle ei voi olla epäselvyyttä. Suomen kaksikielisyyden kiistäjillä on yhä edessään hyvin laaja kaksikielisyyttä tukeva poliittinen rintama.

Kiistoja käydään kuitenkin seikoista, jotka ovat kaksikielisyyden tulevaisuuden kannalta tärkeitä. Toisen kotimaisen kielen pakollinen opetus eli "pakkoruotsi" näyttää huhtikuun eduskuntavaalien lähestyessä kelpaavan hyvin politiikan välineeksi – maahanmuuton ja puolustusratkaisujen jatkoksi. Niistä on helppo tehdä ehdotuksia, koska elvytyksen jälkeisessä ahtaassa tilanteessa talouteen ei oikein voi puuttua.

Myös Ruotsin kielen asema on niin tärkeä kysymys, ettei sitä pidä käyttää lyhytjännitteisen politiikan välineenä. Pitäisi olla tiedossa, mihin pyritään ja mitkä esille nostetuista ongelmista ovat todella kytköksissä ruotsin opetukseen Suomen kouluissa.

HS tukee ruotsin asemaa Suomen toisena kotimaisena kielenä. Se tarkoittaa ruotsinkielisten oikeutta omaan kieleensä sekä koulutuksessa että pääasiassa myös julkisissa palveluissa. Mutta se ei tarkoita muutosten vastustamista. Vuosikymmenten keskustelun jälkeen tavoitteena saisi jo olla ruotsin aseman vakiinnuttaminen nykymaailmaa vastaavalla tavalla.

On selvä ongelma, että suomenkielisessä peruskoulussa luetaan ruotsia vähintään kolme vuotta ja lukiossa vielä kolme vuotta lisää eikä kieltä kuitenkaan opita käyttämään. On myös selvää, että Suomessa tarvitaan enemmän venäjän ja muidenkin kielten osaajia.

Liian kapea pohja vieraissa kielissä on kuitenkin Euroopan laajuinen ongelma. Uusien kielten oppiminen pelkästään ruotsin opetuksesta irrotetulla tuntimäärällä ei olisi ratkaisu. Nykyistä pienempi tuntimäärä tekisi ruotsin opetuksesta silkan muodollisuuden.

Samalla ruotsin opetus on aivan keskeinen osa Suomen kaksikielisyyttä. Sen opetukselle täytyy löytyä paremmat ja laajemmat perusteet kuin vaikkapa suora taloudellinen hyöty, josta läheskään kaikki eivät pääse osallisiksi. Venäjän ja muiden kielten opetukselle pitää pyrkiä löytämään enemmän tilaa valinnaisina kielinä ja myös koulujen ulkopuolelta.

Ruotsin kielestä käytävässä keskustelussa on yksi erityispiirre: samalla kun suomalaiset kiistelevät ruotsin asemasta he kannattavat lähes yksimielisesti pohjoismaista yhteistyötä. Ruotsin kieli on pohjoismaisessa yhteistyössä Suomelle erittäin tärkeä, vaikka tanskalaisten kanssa puhuttaisiinkin englantia.

Helsingin Sanomat

Pääkirjoitukset

PALUU

LEHDET

Ilkka 5.10.2010

Todellisella kaksikielisyydellä on yllättävän harvoja ystäviä

Kielitaistelu ei päättynytkään sata vuotta sitten. Suhtautuminen ruotsin kielen asemaan tuntuu askarruttavan yhä vähän jokaista puoluetta.

Keskustelu tuo yhteen erikoisia ryhmiä. Viikonloppuna vihreiden puoluevaltuuskunnan kokous aluksi julistautui perussuomalaisten päävastustajaksi. Pian sen jälkeen vihreät liimautui kielipolitiikassaan tosiasiassa perussuomalaisten kylkeen tosin hienostunein sanankääntein. Ainakaan ruotsin asemasta ei tule estettä puolueiden yhteistyölle.

Vihreiden kielipoliittinen paketti oli erikoinen. Ruotsi säilyisi kyllä koulujen opetusohjelmassa, mutta itärajan pinnassa se voitaisiin kokeilumielessä vaihtaa venäjään. Jotta itäsuomalaiset voisivat muuttaa myös muualle maahan ja jopa pyrkiä virkamiehiksi, pitäisi luopua pakollisesta ruotsin kielen virkamiestutkinnosta jatko-opinnoissa. Ja jotta myös ruotsinkieliset saisivat palvelunsa, virastoille pitäisi määritellä muita mittareita kielitaidolle. Kaikkien virkamiesten ei tarvitsisi enää osata ruotsia, kunhan joku osaa paremmin.

Virkamiesten kielitaitovaatimusten kyseenalaistaminen oli odotettavissa Keski-Pohjanmaan aluehallintoratkaisun jälkeen. Sen ratkaisi lopulta perustuslakivaliokunnan ja oikeuskanslerin kanta, jonka mukaan virkamiesten ruotsin taidolle ei ole riittävää vähimmäisrajaa, jonka jälkeen maakunnan oma kanta ratkaisisi sen yhteistyösuunnan, vaan ratkaisu piti tehdä parhaan ruotsinkielisen palvelun perusteella.

Tulkinta oli ensimmäinen naula virkamiesten nykyisten kielitaitovaatimusten arkkuun. Perustuslain tulkitsijat tulivat sanoneeksi, ettei koulussa opittu ruotsin taito riitä, jos on tarjolla äidinkielenään ruotsia puhuvia.

Vihreiden kunniaksi on sanottava, että he sanoivat suoraan, että ruotsin karsiminen koulujen opetusohjelmasta edes pienellä alueella johtaa lopulta virkamiesten kielitaitovaatimusten muutoksiin. Valitettavasti he samalla tulivat kannattaneeksi mallia, jossa ruotsista tulee toisen kansalliskielen sijaan ajan mittaan alueellinen vähemmistökieli.

Todellisella kaksikielisyydellä on nykyään yllättävän harvoja ystäviä. Jotkut käyttävät venäjän opiskelusta puhumista kauniina viikunanlehtenä ruotsinopetuksen vähentämiseen. Toiset tuovat esiin avoimen epäluulonsa kielivähemmistöä kohtaan.

Ristiriitaista kyllä, ruotsin matka toisesta kansalliskielestä alueelliseksi vähemmistökieleksi on saanut vauhtia suomenruotsalaisten poliitikojen innosta yksikielisiin ratkaisuihin. Erillinen televisiokanava, erilliset korkeakoulut, puolueet ja järjestöt ovat vähentäneet valtaväestön kosketusta ruotsin kieleen. Siksi monelle syntyy vaikutelma, että edes suomenruotsalaiset eivät enää tavoittele todellista kaksikielisyyttä. Oma ankkalammikko riittää, kunhan sillä on selvät ulkorajat.

Pääkirjoitus

PALUU

LEHDET

Etelä-Suomen Sanomat 29.9.2010

Ei pakolla vaan halusta

Next! Suivant! kajauttaa passintarkastaja Ottawan lentokentällä Kanadassa saapuvien matkustajien jonolle. Käy heti selväksi, että nyt tultiin kahden virallisen kielen, englannin ja ranskan, maahan.

Kanadaa on ihasteltu maana, missä kaksi kieltä elää yhdenvertaista ja rauhanomaista rinnakkaiseloa. Aina kun Suomessa kiihtyy sanasota ruotsin asemasta, kuten viime aikoina yhä useammin, viitataan rapakon taakse. Siellä sitä ollaan suvaitsevaisia ja kaksikielisyys toimii.

Kanadalaisista on englanninkielisiä 75 prosenttia ja ranskankielisiä 24 prosenttia, mikä merkitsee yli seitsemää miljoonaa ranskanpuhujaa. Valtaosa heistä asuu idässä maan ainoassa ranskankielisessä provinssia Quebecissä, jossa ei ole vieläkään kokonaan unohdettu itsenäisyyspyrkimyksiä.

Vertailun vuoksi: Suomessa ruotsinkielisiä on runsaat viisi prosenttia, alle 300 000 asukasta.

Suuri ero maiden välillä on, että liittovaltio-Kanadassa provinsseilla on mahti päättää muun muassa koulutuksesta. "Pakkoranskaa" ei ole läpi valtakunnan.

Kielikysymys on Kanadassakin herkkä ja kaiken aikaa pinnassa tai heti pinnan alla.

Pitkälle on silti päästy 1960-luvun jännitteisistä kielikiistoista, jotka uhkasivat jakaa maan. Valtiovallan oli pakko tehdä jotain. Suomestakin vilkuiltiin oppia. Syntyi kielilaki, ja myöhemmin perustuslaillinen suoja kahdelle viralliselle kielelle.

Kaksikielisyys on nyt vaalittu osa kanadalaista identiteettiä, vaikka kaikki eivät kaksikielisiä olekaan. Monikulttuurisessa Kanadassa käytetään lukuisia kieliä; esimerkiksi kiinankielisiä on miljoona, ja suomeakin puhutaan tuhansissa kodeissa.

Länsikanadalaisen englanninpuhujan ei ole pakko lukea ranskaa, joka Tyynenmeren reunalla on yhtä harvinainen äidinkieli kuin ruotsi Tohmajärvellä.

Jos sitten pyrkii kaksikielisyyttä vaativiin tehtäviin, edessä on nopea kielen opettelu. Tavoite motivoi.

Verrataan taas Suomeen: oululainen virkamies on koulussa lukenut pakosta ruotsia ja suorittanut jopa kielikokeen, mutta taito ei kelpaa palvelemaan ruotsiksi. Näin kävi Keski-Pohjanmaan hallintokiistassa. Miksi sitten opiskella kieltä? Pian tapauksen jälkeen pääministeri Mari Kiviniemi (kesk) olikin valmis kokeilemaan pakkoruotsista luopumista.

Kiviniemen sujuvaa ruotsintaitoa on kovasti hymistelty, etenkin kun edeltäjä kangerteli kielessä. Kanadassa taas on mahdoton ajatus, että pääministeri ei puhuisi maan molempia kieliä. Yksikielinen pääministeri olisi maan loppu, kanadalaiset tokaisevat.

Yleinen mielipide Kanadassa tukee kaksikielisyyttä vahvemmin kuin Suomessa. Eritoten nuoret ovat myötämielisiä. Jotkut anglofiilit saattavat tosin kaihoisasti muistella hyviä aikoja, jolloin muropaketissa ei ollut ranskankielistä tekstiä.

Ranskankieliset vahtivat tarkasti kieltään ja ärähtävät nopeasti. Viime talvena Vancouverin olympialaisten avajaisissa jyräsi englanti. Selitys, että "tanssi esitettiin ranskaksi", ei riittänyt, ja kielivaltuutetulle satoi valituksia.

Kielitasapainoa voi horjuttaa runsas siirtolaisten määrä, sillä he yleensä tahtovat englanninkieliseen yhteisöön. Quebec pitää lujasti kiinni siitä, että heidän provinssiinsa tulijat ranskalaistetaan.

Ranska on siellä yhtä harvinainen kuin ruotsi Tohmajärvellä

Maarit Raunio

PALUU

LEHDET

Turkulainen 30.9.2010

Ei pakkoruotsille!

Suurin osa puolueista on yhä pakkoruotsin kannalla. Vastavirrassa kulkevat Keskusta ja Perussuomalaiset, joiden mukaan kielten opetuksessa pitäisi olla enemmän vaihtoehtoja. Niinpä kanta pakkoruotsiin on kielteinen myös puolueiden turkulaisilla edustajilla.

– Soinimaisesti voisin vastata, että kaikki pakkohan on pahasta. Pakolla ei saada mitään positiivista aikaiseksi. Ja sanon tämän suhtautumatta mitenkään antipaattisesti ruotsin kieleen, ruotsalaisiin tai suomenruotsalaisiin, kaupunginvaltuutettu Jarmo Laivoranta (kesk.) linjaa.

Samoilla linjoilla on perussuomalaisten valtuutettu Maria Lohela.

– Perussuomalaiset kannattavat kieltenopiskelua lämpimästi. Kielitaito avaa ovia paitsi kotimaassa myös ulkomailla. Kannatamme valinnanvapautta siten, että opiskeltavat pääkielet koulussa ovat suomi ja englanti, minkä lisäksi oppilas voi valita yhden tai useampia muita kieliä.

Laivoranta olisi valmiimpi vielä suurempaan vapauteen kielten opiskelussa.

– Periaatteessa kaiken opiskelun pitäisi olla vapaaehtoista. Tosin opetussuunnitelmassa tiettyä kielitasoa edellytetään tietyissä tutkinnoissa.

Onko kaksikielisyyslaille enää perusteita?

Tällä hetkellä ruotsin kielen opiskelu perustuu kaksikielisyyslakiin, jonka mukaan ruotsinkielisille on kyettävä tarjoamaan palvelut ruotsiksi. Sekä Laivoranta että Lohela kyseenalaistavat lain periaatteet.

- Jos puhutaan tasa-arvosta, meillä alkaa olla eri kansalaisuuksia. Nyt toisilla on etuoikeuksia ja toisilla taas ei ole, muotoilee Laivoranta epäkohtaa.

Lohelan mielestä kaksikielisyyslaista luopuminen ei ole ensisijaisen tärkeää, mutta sitä pitäisi tarkastella uudelleen.

– Asiaa pitää tarkastella nykyisistä lähtökohdista, eikä niistä, joiden perusteella kaksikielisyydestä on aikanaan säädetty ja päätetty. Tärkeintä on valinnanvapauden lisääminen.

Venäjän opiskeluun lisää mahdollisuuksia

Pakkoruotsin vastustajat ovat tuoneet esiin etenkin venäjän kielen kasvavan merkityksen Itä-Suomessa. Pitäisikö sen opiskelulle antaa siis nyt mahdollisuus pakkoruotsin sijaan?

– Kun puhutaan opiskelusta, tärkeämpää on se, miksi opiskellaan kuin mitä opiskellaan. Jos alueella on paljon ruotsinkielisiä, niin kannattaa opiskella sitä. Venäjänkielisellä alueella on sama juttu, Laivoranta tuumii.

Lohela olisi myös valmis kokeilemaan uutta käytäntöä.

– Kielten opiskelun valinnanmahdollisuuksien lisääminen Itä-Suomessa antaisi konkreettista tietoa siitä, millaisia valintoja oppilaat olisivat motivoituneita tekemään ja millainen merkitys alueellisilla eroavaisuuksilla olisi juuri kielten opiskeluun. Kokeiluluonteisella tavalla olisi hyvä mennä eteenpäin, Lohela linjaa.

Tomi Kangasniemi

PALUU

LEHDET

Etelä-Saimaa 23.9.2010

Keskustapiiri suomii pakkoruotsia

Keskustan Karjalan piiri on huolissaan siitä, että suomalaislapset joutuvat koulussa opiskelemaan ruotsia.

Etelä-Karjalan keskustalaisten piiritoimikunta otti kantaa kieliasiaan keskiviikkona. Se kannattaa pääministeri Mari Kiviniemen (kesk.) ehdottamaa itärajan kielikokeilua. Kiviniemi kertoi alkuviikosta kannattavansa kokeilua, jossa koululaiset voisivat vaihtaa ruotsin luvun venäjään Itä-Suomessa.

Asiasta on riitaa hallituksen sisällä. Opetusministeri Henna Virkkunen (kok.) tyrmäsi Kiviniemen aloitteen saman tien.

Keskiviikkoisessa kannanotossaan keskustan Karjalan piiri kuvailee ruotsin pakollista opiskelua suomalaisille ”ylimääräiseksi esteeksi”. Piiri näkee sen myös haittaavan kilpailukykyä.

Globaalisti ajateltuna jo suomen kielen opiskelu on keskustapiirin mielestä riittävä ”tasoitus” maailman muille maille.

Piirin kannanotossa pakkoruotsia pidetään tasa-arvon vastaisena ja todetaan keskusta-aatteen nojautuvan yksilön vastuulliseen vapauteen valita.

PALUU

LEHDET

YLE 21.9.2010

Imatran kaupunginjohtaja: Pakolliseksi vain äidinkieli ja muut kielet valinnaisiksi

Imatran kaupunginjohtaja Pertti Lintunen haluaisi koulujen vieraiden kielten opiskelun täysremonttiin. Pakollisena ei pidä olla ruotsi tai venäjä, vaan kielivalikoimasta jokainen valitsee haluamansa.

Kaikkien kielten pakko-opiskelua pitäisi Lintusen mielestä ajatella uudestaan.

- Annetaan nuorille vaihtoehto valita. Jos se on Itä-Suomessa venäjä, niin sillä hyvä. Jokaiselle äidinkieli pakolliseksi ja muut saa sitten valita.

Imatran kaupunginjohtaja Pertti Lintunen ei usko, että pääministeri Mari Kiviniemen (kesk.) ajatus ruotsin kielen pakottomuudesta toteutuisi pitkään aikaan edes Itä-Suomessa.

- Ei se voi olla niinkään, että on joko pakkoruotsi tai pakkovenäjä, sanoo Pertti Lintunen.

Käytännön ongelma Lintusen mielestä on se, että vaikka meillä on ruotsi pakollisena, niin ei sillä edes Länsi-Suomessa pärjää.

- Ja kyllä niiden, jotka äidinkielenään puhuvat ruotsia, pitää palvelunsa ruotsiksi saada. Mutta ei se voi olla niin, että ruotsia osaamaton ei pääsisi Länsi-Suomeen töihin, toteaa Lintunen.

Kuinka moni sitten esimerkiksi Imatralla valitsisi ruotsin kielen asemesta venäjän jos se olisi mahdollista?

- Varmasti alussa ei kovinkaan moni. Mutta pikku hiljaa useampi, kun valinnaisuus olisi mahdollista, pohtii Lintunen.

Pietariin työmatkalla tiistaiaamuna menossa ollut Imatran kaupunginjohtaja Pertti Lintunen muistuttaa kuitenkin, että Lappeenrannassa, Imatralla ja Joensuussa ne aikuiset, jotka haluavat lapsilleen venäjän kielen opetusta, ovat voineet laittaa lapsensa pyrkimään Itä-Suomen kouluun.

PALUU

LEHDET

YLE 20.9.2010

Kiviniemi antaisi opiskella venäjää ruotsin sijasta Itä-Suomessa

Pääministeri Mari Kiviniemi (kesk.) kannattaa mahdollisuutta vaihtaa niin sanottu pakkoruotsi venäjään Itä-Suomessa. Moni pohjoiskarjalainen koulu on pyytänyt tätä mahdollisuutta. Kiviniemen mielestä kokeilu voitaisiin aloittaa parhaillaan suunniteltavan tuntijakouudistuksen yhteydessä.

Kiviniemi kaavailee, että kieltenopiskelun tuntijaon pohjana voisi käyttää koulujen jo tekemiä ehdotuksia. Esimerkiksi Tohmajärven kunta on ehdottanut, että seitsemänneltä luokalta alkaen ruotsin kielen voisi korvata kokonaan venäjän kielellä. Halukkaat voisivat silti opiskella ruotsia.

Päätöksiä tuntijakouudistuksesta tehdään syksyllä. Silti kokeilua kielen vaihtamisesta ei välttämättä ehditä aloittaa vielä ensi syksynä, arvelee Kiviniemi.

Helmikuussa 2008 opetusministeriö tyrmäsi Tohmajärven hakemuksen, jolla haluttiin antaa opiskelijoille mahdollisuus vaihtaa ruotsinopinnot venäjänopintoihin.

YLE Pohjois-Karjala / Heikki Haapalainen

PALUU

LEHDET

MTV3 19.9.2010

Yli puolet sivistysvaliokunnasta kannattaa itärajan kielikokeiluja

Yli puolet eduskunnan sivistysvaliokunnan jäsenistä kannattaa kokeilua, jossa koululaiset saisivat opiskella venäjää pakollisen ruotsin vaihtoehtona. MTV:n uutisten kyselyssä kymmenen jäsentä valiokunnan 17:sta jäsenestä olisi valmis joustamaan ruotsin pakollisuudesta, jotta käytäntöä voitaisiin kokeilla itärajalla.

Tohmajärven kunta on hakenut kokeilulupaa Pohjois-Karjalan maakuntaliiton tuella jo kahdesti, ja kokeiluista on oltu kiinnostuneita myös ainakin Etelä-Karjalassa.

Kokeilua kannattavat Sanna Lauslahti (Kok.), Lauri Oinonen (Kesk.), Tuomo Puumala (Kesk.), Tuomo Hänninen (Kesk.), Mirja Vehkaperä (Kesk.), Anneli Kiljunen (Sd.), Tuula Peltonen (Sd.), Pauliina Viitamies (Sd.), Outi Alanko-Kahiluoto (Vihr.) ja Leena Rauhala (Kd.).

Kannattajat perustelevat vastauksiaan muun muassa sillä, että Suomen ja erityisesti Itä-Suomen elinkeinoelämä tarvitsee venäjäntaitajia. Osa jäsenistä joustaisi ruotsin pakollisuudesta vain kokeilun verran, osa haluaisi vapauttaa koko kielivalinnan.

- Tällä hetkellä minä asun Espoossa, Kirkkonummen ja Kauniaisten naapurissa, ja ruotsi on arkikielemme täällä. Kun matkustetaan itärajalle, on venäjä arkikieli. Meidän pitäisi kyetä myöntämään, että maamme eri osissa on erilaiset tarpeet, sanoo Kokoomuksen Sanna Lauslahti.

Osa kokeilun kannattajista pitäisi kiinni ruotsin pakollisuudesta, mutta olisi valmis karsimaan kielen opiskelutunteja.

- En kannata sitä, että kaikilta vaaditaan yhtä laajaa ruotsin osaamista kuin nyt. Kaikkien itäsuomalaisten on kuitenkin hyvä oppia ruotsia jonkin verran, linjaa SDP:n Pauliina Viitamies.

Vastustajat pitävät kiinni pakollisuudesta

Sivistysvaliokunnan jäsenistä kuusi vastustaa kokeilua. Heidän mielestään venäjää on tärkeä opiskella, muttei ruotsin kustannuksella.

- Olen sillä kannalla, että ruotsi pysyy pakollisena. Suomi on kaksikielinen maa, ruotsi on toinen meillä pitkään puhuttu kieli. Lisäksi meillä on Ruotsin kanssa tiivistä yhteistyötä ja kuulumme Ruotsin kanssa samaan alueeseen niin historiallisesti kuin rajallisestikin, perustelee SDP:n Ilkka Kantola.

Ilkka Kantolan lisäksi kokeilua vastustavat Raija Vahasalo (Kok.), Timo Heinonen (Kok.), Merikukka Forsius (Kok.), Paavo Arhinmäki (Vas.) ja Håkan Nordman (R.). Kokoomuksen Jukka Mäkelää ei tavoitettu kyselyyn.

Ruotsi jakaa puolueita

Halu joustaa ruotsin pakollisuudesta ei katso puoluerajoja. Joustajia on esimerkiksi kaikkien kolmen suurimman puolueen leireistä. Sanna Lauslahden mukaan kannat vaihtelevat esimerkiksi Kokoomuksen sisällä rajusti.

- Meidän puoluekokouksessammekin puolet kannatti pakkoruotsin poistoa ja puolet ei. Se ehkä kuvastaa tämän ajan tunnelmaa, että eletään jonkinlaisessa murrosvaiheessa.

Kyselyyn vastanneet kertovat, että vilkasta keskustelua ruotsin opiskelusta käydään myös Vihreiden ja Keskustan sisällä. Keskustassa on jopa perustettu työryhmä, joka suunnittelee puolueen linjan ruotsin pakollisuuteen jatkossa.

SDP haluaa pitää kiinni imagostaan kaksikielisenä puolueena, mutta Ilkka Kantola myöntää, etteivät kaikki seiso ruotsin pakollisuuden takana.

- On tietysti niitä, jotka ovat sillä kannalla, että ruotsin kielen opetusta voitaisiin vähentää tai sen pakollisuudesta voitaisiin luopua kokonaan.

Tuntijakoon ei kuulu kokeiluita

Koulujen tuntijakoa linjannut työryhmä ei tuoreessa esityksessään ehdota kielikokeiluja, vaikka asiasta ryhmässä keskusteltiin. Esimerkiksi Elinkeinoelämän Keskusliitto kirjautti esityksestä siksi eriävän mielipiteen.

Valtioneuvosto tekee päätöksen tuntijaosta alkuvuodesta. Asetuksen valmistelee opetus- ja kulttuuriministeriö.

Sivistysvaliokunta on tehnyt esityksestä keskustelualoitteen, jotta eduskunta pääsee keskustelemaan tuntijakoon liittyvistä asioista ennen valmistelutyön aloittamista ministeriössä. Keskustelut käydään opetusministerin erityisavustajan mukaan lokakuun puolivälissä.

PALUU

LEHDET

YLE 15.9.2010

"Venäjän kielelle vähemmistökielen asema"

Venäjänkielisen, Suomessa ilmestyvän Spektr-lehden päätoimittaja Eilina Gusatinskaja toivoisi venäjälle virallista vähemmistökieliasemaa. Se vahvistaisi hänen mukaansa kielen ylläpitämistä ja ehkäisisi ennakkoluuloja, joita venäjänkieliset edelleen kohtaavat.

Venäjänkieliset ovat edelleen Helsingin nopeimmin kasvava maahanmuuttajavähemmistö. Helsingissä asui viime vuoden lopussa runsaat 13 000 venäjänkielistä.

Venäjänkielisten osuus koko kaupungin väestöstä on 2,2, prosenttia.

Gusatinskaja kehuu Helsingin kaupunkia siitä, että se on laatinut yhteistyössä venäjänkielisten kanssa pitkäjänteisiä kotouttamisohjelmia. Silti, maahanmuuttajan leima raskauttaa monen suomenvenäläisen elämää.

– Venäjänkieliset ovat hyvin heterogeeninen porukka: osa on tullut Suomeen työn perässä, osa avioliiton kautta ja pieni osa on emigrantteja ja heidän jälkeläisiään, sanoo Gusatinskaja.

Suomessa syntynyt venäläinen nähdään edelleen maahanmuuttajana

Gusatinskajan mukaan viranomaiset edelleen puhuvat helposti "heistä" ja "maahanmuuttajista", vaikka kyseessä ovat Suomessa asuvat, osittain Suomessa syntyneet ihmiset.

– Kun laaditaan erilaisia kotouttamisohjelmia ja strategioita, pitäisi myös puhua siitä, mihin tähdätään. Minkälaisessa Suomessa me elämme 25 vuoden kuluttua?

– Minun on esimerkiksi vaikeaa selittää täällä syntyneelle pojalleni sitä, että miksi häntä edelleen pidetään maahanmuuttajana vaikka hän ei itse koe olevansa maahanmuuttaja.

Historia painaa leimansa venäjän kieleen

Venäjän kielellä on Gusatinskajan mukaan edelleen poliittinen leima. Gusatinskaja pohtii esimerkiksi Myllypuron ala-asteen venäjänkielisten erityisluokkien herättämää keskustelua.

– Jotkut kysyivät, että miksi meidän pitäisi kustantaa heidän muksujensa kielen ylläpitäminen? Kun Herttoniemeen perustettiin espanjankielinen luokka, nähtiin se puolestaan rikkautena.

Vähemmistökielen asema vähentäisi ennakkoluuloja

Venäjän kielen asemaa pohdittiin virallisemmin viimeksi vuonna 2003.

Tuolloin Suomen venäjänkielisten asemaa pohtinut työryhmä ehdotti, että venäjän kieli ja kulttuuriset oikeudet pitäisi tunnustaa laissa eli virallistaa venäjän kielen vähemmistöasema.

– Mielestäni media vääristeli silloin sitä ehdotusta niin, että venäjänkieliset muka vaativat, että venäjästä tulisi kolmas kotimainen kieli. Näin ei kuitenkaan ollut. Vähemmistökielen asema auttaisi siten, että kieltä voisi ylläpitää ja luoda parempia palveluita. Myös ennakkoluulot vähenisivät.

Helsingin yliopisto järjestää tänään paneelikeskustelun Suomen venäjänkielisten asemasta.

Aiheesta keskustelevat mm. Eilina Gusatinskaja, kansanedustajat Kimmo Sasi (kok.), Ville Niinistö (vihr.) ja Kimmo Kiljunen (sdp.) sekä helsinkiläinen kaupunginvaltuutettu Jussi Halla-Aho (ps.).

Koko Suomessa venäjänkielisiä ihmisiä asuu tällä hetkellä noin 50 000. Vuonna 2020 heitä arvioidaan olevan jo 100 000.

YLE Helsinki

PALUU

LEHDET

Kaleva 13.9.2010

Kielikiista uhkaa RKP:n asemaa

Hallituspuolueet joutuivat ilmiriitaan, kun ruotsin kieli vei voiton Keski-Pohjanmaan aluehallinnollisessa ratkaisussa. Poliittisesti sillä voi olla kauaskantoiset seuraukset.

Ruotsin kielen aseman korostuminen Keski-Pohjanmaan aluehallintoratkaisussa voi koitua ruotsalaisen kansanpuolueen RKP:n kohtaloksi. Aluehallintoratkaisusta syntynyt kärhämä hallituksen sisällä kuumentaa keskustan ja RKP:n välejä ja nostaa väistämättä keskusteluun ruotsin kielen aseman.

Keskustaministerit joutuivat taipumaan oikeuskanslerin perustuslain tulkintaan, jonka mukaan ruotsinkielisten palvelujen turvaaminen aluehallinnossa sujuu paremmin Etelä-Pohjanmaan kuin Pohjois-Pohjanmaan aluehallinnossa. Ministeritkään eivät voi toimia toisin kuin mitä perustuslakivaliokunta ja oikeuskansleri ohjeistavat.

Pääministeri Mari Kiviniemi ehti jo todeta, että vastaavat hallinnonuudistukset ovat jatkossa mahdottomia alueilla, joilla asuu ruotsinkielisiä. Elinkeinoministeri Mauri Pekkarinen käytti vielä kovempaa kieltä. Hän puhui kielellisestä privilegiosta ja dominoivasta kielikysymyksestä, joka nousee perusoikeuksien yläpuolelle.

Tämän kuumemmin ei kielikeskustelu voisi päästä vauhtiin näin vaalien alla. Ovi on nyt auki keskustelulle, miksi kouluissa koko maassa pitää opiskella ruotsia, jos se ei kuitenkaan riitä ruotsinkielisten palvelemiseen.

Päätöksen perusteluissa on korostettu, että ruotsia on osattava yhtä hyvin kuin omaa äidinkieltä. Näin ollen Keski-Pohjanmaan ruotsinkieliset saavat tämän tulkinnan mukaan Vaasassa parempaa palvelua kuin Oulussa.

Oululaisvirkamiesten kieltenopiskelu ei siten riittänyt.

Asian juridinen puoli on nyt selvä, mutta politiikassa asialla voi olla kauaskantoiset seuraukset. Vääntö Keski-Pohjanmaan aluehallintoratkaisusta on tulehduttanut keskustan ja RKP:n välit. Kokoomus on tyytynyt seuraamaan sivusta, vaikka vielä kesän puoluekokouksessa innokkaimmat ehtivät vaatia pakkoruotsista luopumista.

Suuret puolueet voivat myös syyttää syntyneestä tilanteesta itseään, kun ovat kerta kerran jälkeen ottaneet RKP:n hallitukseen. RKP on ollut mainio apupuolue, joka on taipunut joka mutkalle, paitsi kielikysymyksessä.

RKP:n itseoikeutettu asema hallituskumppanina ei enää tämän jälkeen ole selviö.

Pienen maan pienenä kielialueena kansalaisten on hyvä osata useita kieliä. Käytännössä englanti on kansainvälisissä yhteyksissä yleiskieli, jota voisi ajatella toiseksi kotimaiseksi kieleksi, joka kaikkien pitäisi hallita.

Sen lisäksi kielivalikossa on hyvä olla EU:n eurooppalaisia kieliä kuten saksa, ranska, espanja ja vaikkapa puola. Myös kiinan kielelle on tulevaisuudessa kasvava kysyntä.

Mielipidemittausten mukaan enemmistö suomalaisista luopuisi pakkoruotsin opetuksesta. Kansalaiset ovat valmiita antamaan kunnille mahdollisuuden valita koulujen opetusohjelmiin ruotsin sijasta esimerkiksi venäjä. Pakon sijaan ruotsi voisi olla opetuksessa vapaaehtoinen kieli. Rannikkoalueen kunnissa ruotsi voi olla yhtä hyödyllinen kuin venäjä Kaakkois-Suomessa.

PALUU

LEHDET

Verkkouutiset 10.9.2010

Wallin hieroo rauhaa kielisotaan

- Toivon, että reaktiot laantuvat nyt kun savu tämän asian ympärillä on alkanut hälventyä, sanoi Wallin Verkkouutisille ennen RKP:n puoluehallituksen kokouksen alkua perjantaiaamuna Helsingissä.

Kielikiista sai alkunsa, kun keskustan ajama Keski-Pohjanmaan siirtäminen Etelä-Pohjanmaasta Pohjois-Pohjanmaan alaisuuteen valtion aluehallintouudistuksessa kariutui.

Pääsyynä oli viime kädessä oikeuskansleri Jaakko Jonkan näkemys siitä, että kielelliset oikeudet ajavat muiden oikeuksien yli ja Kokkolan seudun vahvan ruotsinkielisen vähemmistön palvelujen turvaamisen nähtiin toteutuvan tehokkaammin, kun Keski-Pohjanmaa suuntautuu Oulun sijasta kohti Vaasaa.

"Perustuslaki vuodesta 1919"

-Siitä lähtien, kun perustuslaki 1919 säädettiin, meillä on oltu sitä mieltä, että perusoikeuksia pitää kunnioittaa, tiivisti Wallin.

Kieliriita koveni kuluneella viikolla sille asteelle, että elinkeinoministeri Mauri Pekkarinen (kesk.) ei nähnyt enää perusteita koulujen pakkoruotsille.

Myös pääministeri Mari Kiviniemi (kesk.) sanoi, että Keski-Pohjanmaan hallintoratkaisu vähentää pakkoruotsia puoltavia argumentteja ja tekee hallintouudistukset mahdottomaksi alueilla, joilla asuu ruotsinkielisiä.

Keskustanuorten johdosta puolestaan vaadittiin virkamiesruotsin pakollisuuden poistamista.

Wallin näkee keskustan jyrkät reaktiot rajun pettymyksen purkautumisena, kun Keski-Pohjanmaan aluehallinnon kääntäminen pohjoiseen ei onnistunutkaan.

-Keskusta oli sitonut arvovaltaa, koska (Keski-Pohjanmaan) maakunnan asema on sille niin tärkeä. Muistuttaisin kuitenkin, että Suomessa ei ole maakunnallista, vaan kunnallinen itsehallinto, Wallin sanoi Verkkouutisille.

"Täyttä puppua"

Wallin myös tyrmäsi julkisuudessa esitetyt väitteet siitä, että Keski-Pohjanmaan suuntautuminen etelään pienentäisi alueen saamia EU:n maatalous- ja aluetukia jopa kymmenillä miljoonilla euroilla vuodessa.

- Aivan täyttä puppua! Tukialueiden jako päätettiin vuonna 1994, eikä aluehallintoratkaisulla ole EU-tukiin mitään yhteyttä. Toivottavasti tämä tieto on nyt tavoittanut myös MTV3:n uutistoimituksen, sivalsi Wallin.

RKP:n puoluehallituksen kokouksessa eduskunnan Pikkuparlamentissa aluehallintoratkaisusta ja kielikiistasta oli tarkoitus käydä poliittista keskustelua, mutta varsinaisia päätöksiä asiasta ei ollut ennen kokousta luvassa.

JUHA PÄRSSINEN

PALUU

LEHDET

Yle 9.9.2010

Sivistysvaliokunta: Venäjän kielen opinnot pakkoruotsin tilalle

Neljä viidestä eduskunnan sivistysvaliokunnan Lappeenrannassa torstaina vierailevasta jäsenestä olisi valmis luopumaan pakkoruotsista. Heidän mielestään alueellisuus tulisi ottaa huomioon kieliopinnoissa.

Itä-Suomessa voitaisiin siis ruotsin sijasta opettaa venäjän kieltä. Ainoastaan valiokunnan puheenjohtaja Raija Vahasalo haluaa edelleen säilyttää ruotsin pakollisena kielenä.

Valiokunnan varapuheenjohtaja Tuomo Hännisen mielestä kielivalintojen vapauttamista voitaisiin kokeilla esimerkiksi Lappeenrannassa.

Puheenjohtaja Raija Vahasalon mukaan perusopetuksen tuntijakouudistuksessa pyritään jo vahvasti monipuolistamaan kielten opetusta.

Esityksessä mm. vastuutetaan kunnat tarjoamaan kieliopintoja, jos ryhmään ilmoittautuu vähintään kymmenen oppilasta. Uudistuksessa halutaan myös varhentaa kieliopintojen aloittamista.

Kolme kielivaihtoehtoa

Uudistuksessa esitetään, että ensimmäinen pitkä kieli aloitettaisiin jo toisella luokalla ja oppilaille tulisi tarjota kolme kielivaihtoehtoa. Ruotsin opiskelu aloitettaisiin kuudennella luokalla. Vahasalon mukaan ruotsista ei ole tarpeen luopua, jos valinnaisuus lisääntyy jo esitetyn mukaisesti.

Anneli Kiljunen esitti tänään Lappeenrannassa, että pakkoruotsin sijaan ainoastaan kielen opiskeleminen olisi pakollista. Kieli sen sijaan olisi valinnainen. Sanna Lauslahti kannatti Kiljusen esitystä. Hänen mielestään Itä-Suomessa voisi aivan hyvin ruotsin sijaan opettaa venäjää.

Varapuheenjohtaja Tuomo Hänninen ja Leena Rauhala puhuivat jo kokeilusta. Hännisen mielestä asiaa tulisi pilotoida ensin ja kokemusten pohjalta tehdä johtopäätöksiä. Rauhalan mukaan alueelliset erot tulisi ehdottomasti ottaa huomioon myös kieliopinnoissa.

YLE Etelä-Karjala

PALUU

LEHDET

Yle 8.9.2010

RKP: Keskusta pohjustaa vaaleja kielilausunnoillaan

Kysymys ruotsin kielen asemasta kuumentaa hallituspuoleiden välejä. RKP:n eduskuntaryhmän puheenjohtaja syyttää keskustaa vaalipolitikoinnista ruotsin kielen kustannuksella. Keskustalainen elinkeinoministeri Mauri Pekkarinen arvosteli tiistaina jyrkästi Keski-Pohjanmaan aluehallintoratkaisua, joka tehtiin Pekkarisen mielestä pelkästään ruotsin kielen ehdoilla.

Keskustan Mauri Pekkarinen on suuttunut perustuslakivaliokunnan ja oikeuskanslerin ratkaisusta, jonka mukaan Keski-Pohjanmaa ja Kokkola pitää liittää Etelä-Pohjanmaan aluehallintoon, ruotsinkielisten palveluiden turvaamiseksi.

Pekkarinen ja keskusta olisivat halunneet Keski-Pohjanmaan liittyvän pohjoiseen Oulun aluehallintoon, mutta oikeusoppineiden mukaan oululaisten kielitaito ei riitä ruotsinkielisten palveluiden järjestämiseen.

Tiistaina oikeuskanslerin tahtoon alistunut Pekkarinen täräytti, että ruotsinkieliset nauttivat Suomessa suoranaisia privilegioita, eli etuoikeuksia, jotka syrjäyttävät kaiken muun harkinnan.

Pekkarinen pohdiskeli myös pakkoruotsin mielekkyyttä, jos virkamiesruotsilla tarjotut palvelut eivät ruotsinkielisille kelpaa. Puoluetoveri, pääministeri Mari Kiviniemi sanoo puolestaan odottavansa keskustelua ruotsin kielen asemasta poliittisessa päätöksen teossa.

"Helppo on kerätä pisteitä"

RKP:ssä keskustalaisten lausunnot herättävät kummastusta.

- Kyllä se tuli yllätyksenä. Esimerkiksi perustuslakivaliokunnan kanta on ollut tiedossa ja kun nyt yksi puolue hävisi yhden taiston, sitten vedetään ase esille, sanoo RKP:n eduskuntaryhmän puheenjohtaja Ulla-Maj Wideroos

Hän epäilee, että keskustan kellokkailla on lähestyvät vaalit mielessään.

- Tietysti on helppo kerätä pisteitä, kun haukkuu ja moittii pientä ryhmää. Kyllä olen vähän ihmeissäni olen, että 300 000 ruotsinkielistä häiritsee niin paljon tätä suurta enemmistöä.

Keskustan opiskelijanuoret myllersivät keskustelua lisää keskiviikkona vaatimalla yliopisto-opiskelijoiden pakollisten ruotsinopintojen lopettamista.

RKP:n Wideroos sanoo, että ikuisena hallituspuolueena pidetyllä RKP:lläkin on oma kynnyskysymyksensä kevään hallitusneuvotteluissa.

- Toivoisin, että voisin tulevaisuudessakin olla ylpeä isänmaastani. Sellaiseen hallitukseen emme kuitenkaan mene, joka poistaa kaksikielisyyden lain tasolla.

YLE Uutiset

PALUU

LEHDET

Matkailu- ja Ravintolapalvelut ry 2.9.2010

MaRa kannattaa pakkoruotsista luopumista

Matkailu- ja ravintola-alan henkilöstön on osattava puhua useita vieraita kieliä. Etenkin Venäjän kielen taidon ja venäläisen kulttuurin ymmärtämisen merkitys kasvaa koko ajan. Hyvän ja monipuolisen kielitaidon perusta luodaan perusopetuksessa ja monipuolisen kielten tarjonnan tulee sitten jatkua ammatillisessa koulutuksessa.

Tämän päivän ja tulevaisuuden työelämän kielitaitotarpeiden varmistaminen edellyttää rakenteellisia muutoksia Suomen perusopetuksen tuntijakoon. MaRa yhtyykin Elinkeinoelämän keskusliiton kantaan, jonka mukaan oppilaiden valinnanmahdollisuuksia tulee laajentaa luopumalla toisen kotimaisen kielen pakollisuudesta.

Suomen matkailun vahvuudet ovat ainutlaatuinen asema Venäjän naapurina, vetovoimaiset matkailualueet sekä matkailukeskittymien palvelujen monipuolisuus. Voidaksemme palvella ulkomailta Suomeen tulevia asiakkaita, asiakaspalveluhenkilöstön on osattava puhua monipuolisesti vieraita kieliä. Kaikista ulkomaisista matkailijoista lähes neljäsosa saapuu Venäjältä, mutta nykyisellään vain harva alalla toimiva osaa palvella venäläisiä asiakkaita heidän äidinkielellään.

MaRan viesti Venäjän kielen taidon ja venäläisen kulttuurin ymmärtämisen tärkeydestä on onneksi otettu tosissaan useissa alan oppilaitoksissa. Esimerkiksi Haaga-Helian ammattikorkeakoulussa Venäjän kieliopinnot aloittaa tänä syksynä ennätykselliset 55 henkilöä eli lähes joka kolmas 180 alan uudesta opiskelijasta.

Matkailu- ja Ravintolapalvelut MaRa ry

PALUU

LEHDET

YLE 2.9.2010

EK: Vähemmän ruotsia, enemmän venäjää

Elinkeinoelämän keskusliitto on huolissaan suomalaisten kielitaidon kaventumisesta. Perusopetusta uudistettaessa pitäisi EK:n mukaan kiinnittää huomiota myös muihin kieliin kuin äidinkieleen ja toiseen kotimaiseen.

- Yrityksillä ei ole varaa siihen, että meillä ei tulevaisuudessa ole kasvavien markkinoiden eli Venäjän, Aasian ja latinalaisen Amerikan alueiden kielten osaajia, sanoo Aamu-tv:ssa vieraillut EK:n koulutusjohtaja Markku Koponen.

Koposen mukaan pakollinen ruotsin kielen opiskelu on johtanut tilanteeseen, jossa muiden kielten opiskelu on englantia lukuunottamatta vähentynyt. Suomenruotsalaisten kansankäräjien ohjelmajohtaja näkee asian toisin.

- Ruotsi ei ole syy siihen, että muiden kielten opiskelu on vähentynyt. Kun 1990-luvulla ruotsista leikattiin tunteja, sen olisi pitänyt tarkoittaa muiden kielten opiskelun lisääntymistä, mutta niin ei käynyt. Esimerkiksi saksan lukeminen on romahtanut 2000-luvulla. Uskon, että kielten suosio laskee, koska ylioppilastutkinnossa on enää pakollinen vain äidinkieli, pohtii Markus Österlund

Kaksikielisyydelle ei voi laittaa hintalappua

EK:n mukaan on mahdotonta ottaa kantaa siihen, maksaako kaksikielisyys Suomelle liikaa. Yrityselämän kannalta pääasia on se, ettei työntekijöitä jouduta aikuisiällä kouluttamaan kieliin, joita olisi voinut opiskella koulussa.

- Keskustelua ruotsin kielen asemasta käydään varmasti osaksi kustannusten takia, Koponen sanoo.

Kansankäräjien ohjelmajohtaja muistuttaa, että kustannusten lisäksi pitää laskea myös hyödyt. Tärkeintä ovat kuitenkin palvelut.

- Isäni on Tammisaaresta kotoisin eikä puhu sanaakaan suomea. Viimeksi kun hän meni lääkäriin piti ottaa tulkki mukaan ja sekin maksaa. En tiedä kuka kustannukset maksoi mutta tärkeintä on, että isä ymmärsi mitä lääkäri sanoi. Toisaalta on tietenkin tärkeää, että esimerkiksi Närpiössä, missä puhutaan paljon ruotsia, palvellaan myös suomeksi.

YLE Uutiset

PALUU

LEHDET

Uusi Suomi 2.9.2010

Suomenruotsalaisten vastaisku – ”Turhaa”

Suuret suomenruotsalaiset säätiöt Svenska kulturfonden ja Konstsamfundet ovat perustaneet oman lobbausryhmän, Magma-akatemian, puolustamaan ruotsin kielen asemaa Suomessa.

Magma-akatemian tukena on neuvottelukunta, johon kuuluu eri alojen vaikuttajia. Joukossa ovat muun muassa amiraali Juhani Kaskeala ja Kansallisoopperan pääjohtaja Päivi Kärkkäinen.

Ruotsin kielen asema on joutunut kovan kritiikin alle viime aikoina. Erityisesti kritiikkiä on satanut pakkoruotsin suuntaan.

Suomalaisuuden liitto pitää suomenruotsalaisuuden puolesta lobbaamista turhana, kertoo Yle Uutiset. Puheenjohtaja Sampo Terhon (perus.) mielestä ruotsin kielellä on liian vahva asema Suomessa.

Pakkoruotsin ohella Terho nostaa esille sen, että ruotsinkielisiä pääsee Suomessa yliopistoihin enemmän väkimäärään suhteessa kuin suomenkielisiä.

- Ruotsinkielisista suurempi osuus on onnistunut saamaan opiskelupaikan kun suomenkielisistä. Ei meillä niin tavattoman paljon ole ruotsinkielistä koulutusta, mutta tätä hakijapainetta siellä ei samalla tavalla ole kuin suomenkielisellä puolella, kommentoi opetusministeri Henna Virkkunen (kok.) Ylen haastattelussa.

Magma-akatemian neuvottelukuntaan kuuluva amiraali Juhani Kaskeala puolestaan sanoo Ylelle olevansa valmis luopumaan koulujen pakkoruotsista.

- Se [pakkoruotsi] on omiaan tukahduttamaan intoa kieltä kohtaan, Kaskeala sanoo.

PALUU

LEHDET

Savon Sanomat 1.9.2010

Talar du svenska?

Ennen jokaista ruotsin tuntia kuuluu samat fraasit: “Ei mitään ruotsia!” “Onko pakko?” “Mihinkä mä ruotsia tarvitsen?” Useiden suomalaisnuorten asenne länsinaapuriamme kohtaan ei ole kovin positiivinen, ja kyseisen maan - sekä Suomen toiseen viralliseen - kieleen suhtaudutaan vielä negatiivisemmin. Miksi?

Pakkoruotsia voisi kuvailla esimerkiksi alkoholin vastakohtana. Alkoholi on kielletty aine alaikäisiltä, joten sitä halutaan. Kun asian kääntää päinvastoin, saadaan nykyinen suhtautuminen pakkoruotsiin. Kun joku on pakollista, se herättää kapinallisuuden tunnetta - valitettaisiinko ruotsista, jos se olisi valinnainen kieli saksan, ranskan, venäjän ym. rinnalla? Tai olisiko alkoholi niin kiehtovaa, jos sitä pakotettaisiin juomaan?

Kysymystä herättää myös, miksi ruotsia on pakko opiskella täälläkin Suomen kolkassa. Eikö venäjä olisi hyödyllisempää, koska sen kanssa käydään enemmän kauppaa? Eikö saksa, espanja tai ranska olisi hyödyllisempiä, koska niitä puhutaan enemmän ja laajemmilla alueilla?

Vaikka ruotsin tunnit voivat olla yhtä piinaa, eikä kaaliin tunnu jäävän yhden yhtä sanaa, niin silti puhumme parempaa ruotsia kuin ruotsalaiset suomea. Ja kun joku ruotsalainen kysyy puhutko ruotsia, niin vastaus on helppo:

- Ja, men talar du finska?

Jenny Tarvainen

PALUU

LEHDET

Suomen Kuvalehti 27.8.2010

Onko ruotsinkielisillä Suomessa liikaa valtaa?

Kysymys ruotsin kielen asemasta Suomessa voidaan asettaa monella tavalla. Esimerkiksi, tuoko kielivähemmistö maahan jotain sellaista vaikeasti mitattavaa monikulttuurisuutta, jonka ylläpito kannattaa, koska ilman sitä Suomi olisi kaikille huonompi paikka?

Yksi yleisimmistä kielivähemmistöä koskevista väitteistä on, että ruotsinkielisillä on Suomessa liikaa valtaa.

Ruotsalainen kansanpuolue sai viime eduskuntavaaleissa koko maassa 126 520 ääntä eli 4,6 prosenttia äänistä. Pienuudestaan huolimatta Rkp on ollut mukana jokaisessa hallituksessa vuodesta 1975. Miksi, valtiotieteen emeritusprofessori Tuomo Martikainen?

”Ensinnäkin pragmaattisista syistä. Suomen poliittinen linkki Pohjoismaihin menee pitkälti Rkp:n kautta. Voin vain kuvitella, millainen älähdys Ruotsista ja muista Pohjoismaista lähtisi, jos Rkp poistettaisiin hallitusvastuusta. Hallituksen sisällä Rkp:lla on ollut vaa’ankieliasema vasemmiston ja oikeiston kamppailussa. Se on ollut maltillinen, sovitteleva, helppo kaikille ryhmille, ja tässä mielessä salonkikelpoinen puolue. Rkp edustaa ainoata liberalismin linnaketta Suomessa, mikä myös perustelee sen paikkaa hallituksessa. Se on legitimoinut asemaansa myös siten, että sillä on ollut aina eteviä poliitikkoja.”

Entä yleinen käsitys poliittisesta symbioosista: Rkp liittoutuu aina kulloinkin vallassa olevan suuren puolueen kanssa ja kumpikin hyötyy? Rkp tukee hallituksen politiikkaa, mitä se onkaan, ja saa vastineeksi hallituksen tuen kielipolitiikalleen?

”Se on selvä. Mutta on hyvä muistaa, että koko ruotsinkielisen väestön olemassaolo on erittäin riippuvainen poliittisista päätöksistä. Rkp:n on keinoilla millä hyvänsä päästävä näköalapaikoille ja hallitukseen. Politiikka merkitsee Rkp:lle enemmän kuin muille puolueille, tässä mielessä Rkp ei ole tavallinen puolue.”

Mutta eikö automaattiselta vaikuttava hallituspaikka ole arveluttavaa kansanvallan näkökulmasta?

”Päällisin puolin se saattaa vaikuttaa tältä. Mutta vähemmistön suojelulla on aina hintansa. Voidaan kysyä, onko suojelu sen väärti. Minun mielestäni on. Ainahan enemmistö kokee vähemmistön suojelemisen paapomisena, mutta suomenruotsalaiset itse eivät koe olevansa minoriteetti vaan osa suomalaisuutta.”

Susan Heikkinen

Kirjoittaja on Suomen Kuvalehden toimittaja

PALUU

LEHDET

thelocal.se 19.8.2010

Swedish feels the squeeze in Finland

Swedish has been spoken in Finland for hundreds of years, yet declining numbers of speakers and a lack of support from many Finnish speakers mean the language is under pressure like never before, writes Carina Chela.

They have been called the world's most pampered minority and it is easy to see why. Despite comprising just 5.5 percent of the population, Swedish-speaking Finns have their own newspapers, broadcasts and road signs, and all government documents and websites are translated into Swedish. However, there are those who fear that the special status of the language could soon be threatened.

The language is a reminder of the close historical ties between Sweden and Finland. They were one country for four centuries, but parted ways 201 years ago. The language was a legacy that survived over a century of Russian rule.

The language is now spoken by about 275,000 people in mainland Finland, plus some 25,000 in Åland, an autonomous archipelago in the Gulf of Bothnia between Finland and Sweden.

The past century has seen Swedish-speaking Finns in almost constant decline. In 1900, Swedish speakers made up about 13 percent of the population. Finnish nationalism in the late 19th century, plus emigration to Sweden during the Second World War, have led to their numbers dwindling.

Despite this numerical decline, Swedish speakers maintain a firm grip on the country's constitution. They have their own political party in government, the Swedish People's Party of Finland (Svenska Folkpartiet i Finland) and a vast number of cultural institutions. The Swedish Assembly of Finland, Folktinget, is their own cross-political body that protects the interest of the Swedish speaking Finns and acts as a forum for political discussion and cooperation.

The Assembly participates in Finland's law-drafting process and all political parties with activities in Swedish are members. Swedish speakers have their own schools, health and day care centres, theatres, newspapers and broadcasts in Swedish. Swedish speakers have a legal right to be served in Swedish when dealing with state authorities.

Swedish-speaker Erika Helling, 43, teaches at the secondary school Högstadium in Sibbo, a bilingual municipality east of Helsinki. She says that she always speaks Swedish in Sibbo whether she goes to the bank, supermarket or health care centre.

"Everybody that works in Sibbo is or bilingual or at least functional in both languages," she said. "It is practically impossible to get a job in Sibbo if you don't speak both languages."

The Swedish-speaking minority comprises about 40 percent of Sibbo's population. In almost all cities and towns in Finland, public signs such as street names or traffic signs are in both Finnish and Swedish, with the majority language always first. However, in some unilingual municipalities, it is common to see just one of the languages.

Unlike in English, where both language groups are referred to as Finns, Swedish speakers use the Swedish word finländare ("Finlander") when referring to both Finnish- and Swedish-speaking nationals. The word "finne" ("Finn") is reserved for a Finnish-speaking Finn.

Both Swedish and Finnish are compulsory subjects at school for both Swedish and Finnish speakers, with pupils almost always receiving instruction in their native language. Tuition in the other language forms part of the curriculum in secondary school and upper secondary school. Students at universities and polytechnics are required to take an examination in the other domestic language. At the university level, there is a system of quotas and affirmative action for Swedish speakers. A certain percentage of students applying for the universities must be Swedophones.

Yet there are signs that the demographic reality could now be catching up with Finland's Swedish speakers. There is growing resistance to learning Swedish among Finnish-speaking students. They claim that Swedish is of limited use to them in the jobs market and that other languages are more important in a globalised economy.

Others say that allowing Finns to drop Swedish will eventually lead to the death of the language in Finland and threaten the liability of the Swedish-speaking minority linguistic minority. If Swedish dies out, the argument goes, Finland will have lost an important part of its heritage.

There are also those that argue that making Swedish compulsory just puts pupils off, but this is not an argument that finds much favour with Erika Helling, who teaches literature and Swedish as a mother tongue to youngsters between the ages of 13 and 16.

"Of course everyone is more more positive if they aren't forced to learn a subject," she argued. "But I don't think that this should be a guideline for anything. Knowing Swedish eventually results in more Finns knowing a Germanic language. This makes it easier to learn other languages of this linguistic group, such as English and German."

The debate about Swedish is not just about language. The class and power of Swedish speakers have arguably strengthened the language's status in the past, but also adds to the ammunition of those now calling for its role to be reduced.

Swedish speakers are often criticised for isolating themselves as an elite group. Many of the wealthy and powerful families of Finland are Swedish speakers. They are often accused of being the world's most pampered minority, given their relatively tiny numbers and the huge concessions made to their language. But for Helling, the protection of the language is not pampering, but a sign that "Finland is giving a good example of how minorities should be treated and protected all over the world."

"Minorities should have rights like everybody else," she said. "Otherwise all ethnicities will die of extinction. I think Finland should be an example for other countries. Though a lot still has to be done."

Finland has already started chipping away at Swedish's special status. In 2005, despite fierce lobbying from powerful Swedish speakers, the government eliminated Swedish from the tough final matriculation exam, which enables students to apply for universities.

Yet amid the setbacks, there are signs that Swedish might be making a comeback. In these last years the decline in the proportion of Swedish speakers has stopped. There are also signs of renewed interest from parents in Swedish-language schooling, something Helling welcomes.

"The trend in the past few years is that children coming from bilingual families very often attend Swedish schools," she said. "I believe there is a change in attitude indicating a more positive approach. Yes, there definitely is hope."

PALUU

LEHDET

Lappeenrannan uutiset 11.8.2010

Venäjänkielen pakollisuus ei auttaisi

YLE uutisoi maanantaina, että opetusministeri Henna Virkkunen haluaa kaikkien puhuvan sekä suomea että ruotsia. Itä-Suomen neljä maakuntaa olivat tehneet esityksen, että kyseisen kuntien alueella pakollinen ruotsi vaihdettaisiin pakolliseksi venäjänkielen opiskeluksi.

Esitys ei kuitenkaan mene läpi, koska hallitusohjelmassa on päätetty ruotsin kielen aseman turvaaminen.

Pakollinen venäjän kielen opetus on mielenkiintoinen idea, joskin se epäonnistuisi samalla tavalla kuin pakollinen ruotsin opetus. Nuoret, joille opetus kohdistuisi, protestoisivat opetusta vastaan samalla perusteella kuin nytkin pakkoruotsia. Avainsana protestointiin on juuri tuo ”pakko”

Uutisessa Virkkunen toivoi, että kunnat opettaisivat venäjää ensimmäisenä kielenä eli pitkänä kielenä. Venäjän opettamisen lisäresurssit otettaisiin siis pois englannin kielestä, joka on maailmalla hyödyllinen kieli ja jolla pärjää suomessakin useimpien turistien kanssa. Paitsi tietenkin venäläisten kanssa, joilla kulttuuriin kuuluu, että vaikka kieltä osattaisiin, niin puhutaan silti ylpeydestä venäjää.

Venäjän kielen opiskelua pitäisi tehostaa Etelä-Karjalassa, mutta ilman että puututaan englannin kieleen. Ruotsin kieli varsinkin itärajan lähettyvillä on lähes yhtä tärkeää kuin muinaisheprean puhuminen. Opetuksen pitäisi kuitenkin olla vapaaehtoista, koska muuten 70 prosenttia oppilaista pitää sitä turhana.

Venäjän kieli on tärkeää kotikunnillamme, mutta väärillä peliliikkeillä opetuksen kanssa tilanne voi vain pahentua. Annetaan nuorille mielummin porkkanaa, kuin sitä kuuluisaa keppiä.

Atte Kiljunen

atte.kiljunen@lehtiyhtyma.fi

PALUU

LEHDET

Tekniikka & Talous 10.8.2010

Kielitaidoksi riittää hyvä englanti

Kielitaito harvoin ratkaisee työn saantia.

”Kielitaito ei ole enää nykyisin erityistaito kuten ennen, vaan pikemminkin itsestäänselvyys”, Elinkeinoelämän keskusliiton EK:n asiantuntija Satu Ågren sanoo.

Ågrenin mukaan työnantajilta kysytään usein, mikseivät he hyödynnä paremmin Suomessa asuvia isoja kielivähemmistöjä, kuten venäläisiä ja somaleja.

”Vastaus on se, että kielitaito ei yksin riitä mikäli koulutus ja kokemus puuttuvat.”

Kielitaito käsitetään laajemmin kuin pelkkänä kykynä ymmärtää kieltä tai tuottaa sitä. Nykyisin siihen liitetään myös kulttuurin tuntemus ja suvaitsevaisuus.

Englannin asema tärkeimpänä vieraana on yhä vahvistumassa. Elinkeinoelämän keskusliitto EK:n tekemässä kyselyssä 88 prosenttia yrityksistä painotti englannin kielen taitoa uusien työntekijöiden rekrytointikriteerinä. Viisi vuotta sitten edellisessä kyselyssä englannin taitoa edellytti vain 80 prosenttia vastaajista.

Ruotsin kielen asema on sitä vastoin selvästi heikentynyt. Sitä pitää tärkeänä enää puolet vastaajista.

Venäjä on noussut kolmanneksi tärkeimmäksi kieleksi ohi saksan. Venäjän taitoa pitää tärkeänä kuitenkin vain vajaa kolmannes yrityksistä.

”Kielitarpeissa on alueellisia ja toimialakohtaisia eroja. Rannikolla ja finanssialalla tarvitaan muita enemmän ruotsin osaamista kun taas rakennusalalla arvostetaan viron ja venäjän osaamista”, Ågren summaa.

Portugali yllättää

EK kysyi myös yrityksiltä, minkä kielien ne arvioivat tulevaisuudessa olevan tärkeitä.

Englanti murskasi muut kielet taas mennen tullen. Sitä piti tärkeänä 89 prosenttia vastaajista.

”Joka toinen yritys arveli myös venäjän merkityksen nousevan. Yllättävää sen sijaan oli, että 36 prosenttia arveli portugalin kielen merkityksen kasvavan tulevaisuudessa.”

Portugalin taakse jäivät kiina, espanja ja ranska. Myös saksan kannatus jäi yllättävän vähäiseksi, vain 13 prosenttiin.

”Saksa on jäämässä yhä enemmän tekniikan kieleksi.”

Suomalaisista koululaisista 95 prosenttia valitsee ensimmäiseksi vieraaksi kieleksi englannin.

Muiden valinnaisten kielten kuten saksan, ranskan tai venäjän opiskelu on jatkuvasti vähentynyt. Myös pakollisen ruotsin osaaminen on heikkoa.

”Venäjä on Suomen suurimpia kauppakumppaneita, mutta suomalaisten venäjän taito on siitä huolimatta heikkoa. Siellä menestyäkseen pitäisi hallita kieli ja paikallinen kulttuuri. Venäjällä ei oikein osata muuta kuin venäjää”, Ågren korostaa.

Yritysten kielitaitotoiveet peilaavat Ågrenin mielestä sitä, että Aasian ja Etelä-Amerikan merkitys vientialueena kasvaa koko ajan.

”Paperiteollisuus suuntaa Brasiliaan, ja se näkyy kielitoiveissa”, hän sanoo.

Harri Repo

PALUU

LEHDET

demari.fi 27.6.2010

Säilyttämisen arvoinen kulttuuri?

Kokoomus kokoontui talkoohengessään Jyväskylään. Keskustan puoluekokous imi median huomion vahvasti puoleensa. Mutta onnistui kokoomus sohaisemaan kepillään herhiläispesää – pakkoruotsia. Kokouksen päätökset ruotsin kielen asemasta ovat toki ristiriidassa keskenään, mutta päätökset kuitenkin nostivat aiheen tapetille. Tähän asti aiheesta on keskusteltu lähinnä lehtien mielipidepalstoilla. Pakkoruotsi- keskustelu tuleekin helposti leimattua populistiseksi ääntenkalasteluksi.

Sen sijaan että keskustelu pyörii koulujärjestelmämme pakkoruotsin ympärillä on syytä hiljalleen viritellä keskustelua ruotsin kielen perustuslaillisesta asemasta. Kukaan suurista puolueista ei kuitenkaan halua astua tämän kielivähemmistön varpaille, ja aihe tuntuukin olevan poliittinen tabu. Vaikka Suomessa ruotsia äidinkielenään puhuvia on tällä hetkellä noin 290 000 eli 5,4 prosenttia väestöstä, on ruotsinkielisten asema yhteiskunnassamme huomattavasti tätä vahvempi.

Tosiasia on, että suurimman osan suomalaisista on vaikea käsittää ruotsin kielen asemaa maassamme. Vaiettu asia on myös kaksikielisyytemme yhteiskunnalle aiheuttamat kustannukset. Ruotsin kielen asemaa perustellaan usein kulttuuri-argumentilla. Suomenruotsalaisten vaalima oma kulttuuri on toki Suomelle rikkaus kuten on maassamme harjoitettava saamelaiskulttuurikin. Erona vain se, että saamelaiset ovat pitäneet oman kulttuurinsa elivoimaisena ilman valtiollista väliintuloa. Jos suomenruotsalaisen kulttuurin säilymiseksi tarvitaan perustuslakiin pykälä, ei kulttuuri kovin elinvoimainen ole.

Toivottavaa on, että kaksikielisyys nousee vakavaan keskusteluun myös eduskuntavaaleissa. Valitettavasti pakkoruotsi- keskusteluakin leimaa pakolaiskeskustelun tapaan kiihkomielisyys.

HANNA PLATTONEN

hanna.plattonen(at)ksviikko.fi

PALUU

LEHDET

Keskipohjanmaa 17.6.2010

Kielipalveluista tulossa selvitys

Ruotsinkielisten palveluiden saatavuutta pohtineen työryhmän selvitys lienee tulossa julki tänään. Se ei yksinään ratkaise Keski-Pohjanmaan lopullista suuntaa valtion aluehallinnon järjestelyissä, mutta voi vaikuttaa siihen. Poliittiset päättäjät kuitenkin sanovat viimeisen sanan.

Jyrkimpiä kantoja mikään lausunto ei muuta kummallakaan puolella. Ne ovat kiveenhakattuja.

Keski-Pohjanmaan kannalta tilanne mutkistui oleellisesti, kun oikeuskansleri Jaakko Jonkka antoi syksyllä lausunnon jonka mukaan vaihtoehtotilanteissa ”perusoikeuksien turvaamisvelvollisuus edellyttää, että niistä valitaan vaihtoehto, joka parhaiten toteuttaa kielelliset perusoikeudet”.

Kukaan ei liene väittänyt, että Oulussa olisi tarjolla yhtä hyvät ruotsinkieliset palvelut kuin Vaasassa, missä ruotsi on monen virkailijan äidinkieli. Kyse on nyt siitä, tulkitaanko Oulussa palvelevien virkamiesten ruotsin taito riittäväksi.

Harva keskipohjalainen tarvitsee kummankaan paikan palveluita. Ne joille sattuu tulemaan tarvetta virastokäynnille, asioivat Kokkolan toimistossa. Olisi luontevaa ja tärkeää, että Kokkolassa voitaisiin palvella molempia kieliryhmiä yhtä hyvin.

Jos päätös tehdään pelkästään kielipolitiikan perusteella, ratkaisulla on vaikutusta laajemminkin kieliasenteisiin. Pakkoruotsikeskustelu leimahti taas kerran liekkeihin, kun kokoomuksen puoluekokous otti ponsiäänestyksessä kantaa ruotsin opetuksen valinnaisuuden puolesta. Samaa asiaa ovat esittäneet jo monet muutkin, muun muassa Elinkeinoelämän keskusliitto.

Vielä nämä aloitteet eivät johda mihinkään. Vuosikymmenen kuluttua tilanne voi kuitenkin olla toinen. Kokoomuksessakin kielialoitteen tekijät olivat puolueen nuorisojärjestöstä.

”Pakkoruotsin” kannalta suuntautumisesta taistelevat joutuvat mielenkiintoisen ristiriidan eteen. Jos Oulussa ruotsia opiskelleiden kielitaito ei kelpaa, onko ruotsin opiskeluun käytetty aika hukkaanheitettyä? Haluavatko ja voivatko ruotsinkieliset vähätellä suomenkielisten ruotsin opiskelun tuloksia, mutta kuitenkin samanaikaisesti vaatia pakollisen opiskelun jatkumista?

Arkielämässä jyrkkä vastakkainasettelu on turhaa. Tuskinpa kukaan on menettänyt mitään, jos oppinut koulussa edes ruotsin alkeet. Yhden kielen oppiminen ei ole este jollekin toiselle, pikemminkin päin vastoin. Ne jotka oppivat hyvin yhtä kieltä, oppivat yleensä toistakin. Myös ruotsinkielestä on hyötyä jokaiselle, joka hallitsee sen.

On sitten toinen asia, tarvitaanko kaksikielisten palveluiden turvaamiseen koko väestön pakollista ruotsin opiskelua.

Arto Hietalahti

PALUU

LEHDET

Salon Seudun Sanomat 16.6.2010

Suomea, englantia, ruotsia, venäjää...

Kielipolitiikka porhalsi näkyvästi otsikoihin, kun kokoomuksen puoluekokous asettui viime viikonvaihteessa yhdessä kannanotossaan vastustamaan niin sanottua koulun pakkoruotsia. Puoluejohto torjui linjanmuutoksen, mutta keskustelu ryöpsähti.

Lisää höyryä pakkoruotsikeskusteluun antoi elinkeinoelämän EK. Sen mukaan pakkoruotsi nakertaa muiden kielten elintilaa ja on enemmän haitaksi kuin hyödyksi niissä pyrkimyksissä, joiden kanssa elinkeinoelämä käytännössä painii.

Salossa eletään harvinaisen kirjavassa kielimaailmassa. Mitä kielitaitoa erilaisissa palvelutehtävissä Salossa sitten kaivataan? Tieto ei perustu mihinkään otokseen vaan muutaman haastateltavan kokemuksiin. Niiden perusteella ainakin venäjän taidolle olisi nykyisessä Salossa käyttöä.

Valtion kaksikielisyys on monella tavalla ihan toisen kokoluokan asia kuin jotkut arjen tilanteet. Arjen tarpeet taas osoittavat, että niissä virallisella kaksikielisyydellä ei pitkälle pötkitä.

PALUU

LEHDET

Vantaan Sanomat 8.6.2010

Vieraat tulevat keskuuteemme

Työttömyys ei poistu tänä vuonna eikä koskaan, vaikka Jutta Urpilainen niin uskottelee. Hyvinvointipalveluja leikataan tänä ja ensi vuonna ja useita kertoja vielä myöhemminkin. Työuria pidennetään nyt ja tulevaisuudessa, vaikka kansa muuta toivoo. Vastaavasti eläkkeitä leikataan.

Maahanmuuttoa lisätään ja ulkomailla syntyneiden työkavereiden osuus kasvaa sairaaloissa, vanhainkodeissa, päiväkodeissa, postipalveluissa, kuljetusalalla, siivouksessa, vartioinnissa, elintarviketeollisuudessa, rakentamisessa, tietotekniikassa ja teollisessa valmistuksessa.

Edes perussuomalaisten suuri äänivyöry ensivaaleissa ei tulppaa työperäistä maahanmuuttoa. Suomessa on seuraavien 20 vuoden ajan enemmän eläkeläisiä, opiskelijoita ja työttömiä kuin työssäkäyviä. Tekijöiden ja toimettomien välinen epäsuhde korjataan maahanmuuttoa lisäämällä.

Suomessa puhuttavien kielten määrä kasvaa niin paljon, että käyttöohjeita, opasteita, varoitustauluja ja virastojen nimiä käännetään albaaneja, serbejä, somaleja, iranilaisia, romanialaisia, venäläisiä ja virolaisia varten.

Ruotsinkielen asema toisena kotimaisena heikkenee ja englannin osuus todellisena vaihtoehtona vahvistuu. Maahanmuutto jyrää pakkoruotsin maan rakoon, vaikka ruotsalainen kansanpuolue on innokkaimmin halunnut kasvattaa pakolaisten ja maahanmuuttajien määrää.

Suomen talouden rakenteellisia heikkouksia aletaan korjata eduskuntavaalien jälkeen keväällä 2011. Mielipidetiedustelujen mukaan kansa on tämän takana. Käytännössä se tarkoittaa, että meidät vieroitetaan saavutetuista eduista kuin vauva tutista.

Kun ensi viikonloppuna keskusta valitsee itselleen uuden puheenjohtajan ja samalla Suomelle uuden pääministerin, voittaja julistaa veret seisauttavia vaalilupauksia. Kannattaa kääntää kaikki lupaukset päälaelleen. Sama on syytä tehdä muillekin vaalilupauksille. Näin saa todennäköisen kuvan Suomen tulevaisuudesta.

A.–P. Pietilä

Vastaava päätoimittaja

PALUU

LEHDET

Iltalehti 7.6.2010

Pääkirjoitus

Pelkällä keskinkertaisella englannilla ei maailmalla pitkälle pärjää

Kielikysymykset ovat kuumentuneet. Elinkeinoelämän Keskusliitto vaati pakkoruotsista luopumista samaan aikaan, kun tunnetut suomenkieliset perustivat Kansalliskielten tukiyhdistyksen. Eduskunnan oikeusasiamies moitti Tampereen yliopistosairaalaa pelkästään englanninkielisestä yksikönnimestä. Pääkaupungin pääaseman nimeäminen Helsinki C:ksi sentään peruttiin.

EU:n käännöskoneistoa johtanut Juhani Lönnroth korosti tukiyhdistyksen perustamiskokouksessa oman kielen merkitystä itse kunkin identiteetille. "Vieraalla kielellä sanot, mitä osaat - omalla kielelläsi, mitä ajattelet", toistellaan Baabelin tornissa Brysselissä.

Englanti on aikamme latina. Joskus on kuitenkin vaikea selvittää, mitä "globishilla" laadittu teksti edes tarkoittaa. Englanniksi voi ostaa, mutta myymiseen tarvitaan yleensä paikallista kieltä.

Keskinkertainen englannin taito ei maailmalla paljon paina. Kuitenkin Suomen kouluissa on tyydytty yhä enemmän siihen. Kannattaisi suosia muita kieliä, sillä tyydyttävän englannin useimmat oppivat joka tapauksessa tietotekniikan, viihteen ja monen muun ilmiön kautta. Taitoa ehtii hioa myöhemminkin.

Snellmanilaisen kieliajattelun aika on ohi. Kansalliskielet ovat silti keskeinen oman identiteetin osa. Elävän kansallishengen menettäneenä Suomi taantuisi Euroopan syrjäseuduksi.

Tiede on yhä kansainvälisempää, mutta suomi on säilytettävä myös tutkimuksen kielenä. Vai onko turvallisempaa julkaista tekstejä esimerkiksi Suomen historiasta vieraskielisillä areenoilla? Riski siitä, että joku asioita tunteva lukisi ne, on silloin pieni. Sen sijaan saa meriittejä viranhakuun.

Vasta 1927 EK:n edeltäjä Teollisuusliitto vaihtoi suomen pöytäkirjakielekseen. Monia suuryrityksiämme johdettiin kauan ruotsiksi.

Toisen kansalliskielen taito ei ole kuitenkaan vain symboli. Taloudellinen yhteistyö pohjoismaiden kesken korostuu jatkuvasti. On toisarvoista, vaikka englanti olisi virallinen konsernikieli. Kansainvälisillä areenoilla kannattaa operoida pohjoismaisten kollegojen kanssa yhteisellä salakielellä.

Ruotsin ei tarvitse olla pakollista kaikissa peruskouluissa. Ylioppilaalta on sen sijaan edellytettävä kohtuullista toisen kotimaisen taitoa. Valinnaisuutta tulisi muutenkin hillitä.

PALUU

LEHDET

Suomen kuvalehti 1.6.2010

Miten käy pakkoruotsin, tuleeko kouluihin draama ja etiikka?

Jos peruskouluopetuksen uudistamista pohtineen työryhmän esitys toteutuu, muutaman vuoden kuluttua koululaiset saavat lisätä lukujärjestyksiinsä kaksi uutta oppiainetta: draaman ja etiikan.

Opetushallituksen pääjohtajan Timo Lankisen johtama työryhmä luovutti 240-sivuisen mietintönsä opetusministeriölle tiistaina.

Kielten opetusta työryhmä ehdottaa varhennettavaksi niin, että nykyinen pitkä A1-kieli, tyypillisimmin englanti, alkaisi jo 2. luokalla. Lyhyt B1-kieli, tavallisimmin ruotsi, alkaisi jo 6. luokalla. Toisen kansalliskielen opiskelua eli suomenkielisten kohdalla ns. pakkoruotsia työryhmä ei poistaisi, vaan sitä opiskeltaisiin edelleen viimeistään B1-kielenä.

Mutta toteutuuko työryhmän mietintö? Valmistelijoiden ehdotusten yli on kävelty hallituksessa ja eduskunnassa ennenkin.

1960-luvun lopulla asiantuntijat suosittelivat pedagogisista syistä vain yhtä kaikille pakollista kieltä, englantia. Poliittisessa päätöksenteossa pakollisia kieliä tuli kaksi, joista toiseksi ruotsi tai suomi.

Terveystieto taas on aine, jonka eduskunta lisäsi edellisessä uudistuksessa peruskoulun ainevalikoimaan, vaikka uudistusta valmistelevat eivät olleet sitä ehdottaneet.

Laaja kansalaiskeskustelu peruskoulun tuntijaosta ja oppiaineista ei siis ole myöhäistä. Erityistä pontta keskustelulle tuli antaneeksi työryhmän jäsen, kansanedustaja Tuula Peltonen (sd), joka mietintöön liitetyssä eriävässä lausunnossaan tyrmää tehdyn valmistelutyön. Peltosen mielestä työryhmä on ylittänyt toimeksiantonsa, työryhmän johtaminen on ollut ”poikkeuksellisen huonoa”, eikä eriäviä mielipiteitä ole noteerattu.

Keskustelua kieltenopetuksesta avasi tiistaina myös Elinkeinoelämän keskusliitto, jonka mukaan pakollisesta ruotsista pitäisi luopua.

PALUU

LEHDET

Etelä-Saimaa 28.5.2010

Itä-Suomen maakunnat nostaisivat venäjän ruotsin kielen rinnalle

Itä-Suomen maakunnat haluavat peruskoululaisille venäjän kielen valintamahdollisuuden ruotsin rinnalle.
Maakuntien neuvottelukunta esittää opetus- ja kulttuuriministeriölle, että se ottaa maan eri osien erityistarpeet huomioon kielten perusopetuksen tavoitteita ja tuntijakoa uudistettaessa.
Venäjän kielen osaamisen merkitys Itä-Suomessa kasvaa kaikilla toimialoilla. Maakunnat toivovat ministeriön antavan Itä-Suomen kunnille kokeiluluonteisesti luvan päättää kieliopetuksesta.
Maakuntien mallina on, että oppilaat voivat valita peruskoulussa B1-kieleksi ruotsin tai venäjän. Jos oppilas valitsee venäjän B1-kieleksi, ruotsi sisältyy 4. tai 8. luokalta alkaviin kieliin.

PALUU

LEHDET

Helsingin Sanomat 27.5.2010

Nousevatko vihreät uudeksi Rkp:ksi?

Rkp:n puoluesihteeri Johan Johansson ja puolueen puheenjohtaja Stefan Wallin esittelivät eilen Rkp:n puoluekokousasioita. Rkp kokoontuu puoluekokoukseen samana viikonloppuna kesäkuun puolivälissä kuin keskusta ja kokoomus omiinsa.

Katso lisää kuvia

Rkp:n puoluesihteeri Johan Johansson ja puolueen puheenjohtaja Stefan Wallin esittelivät eilen Rkp:n puoluekokousasioita. Rkp kokoontuu puoluekokoukseen samana viikonloppuna kesäkuun puolivälissä kuin keskusta ja kokoomus omiinsa.

Rkp:n ehdokkaat keräsivät viime eduskuntavaaleissa 126520 ääntä. Se on vähemmän kuin Suomen kennelliitossa on jäseniä.

Ei ole pelkästään Ruotsalaisen kansanpuolueen ansiota, että kielivähemmistön oikeudet on Suomessa turvattu perustuslaissa. Yhteys Ruotsiin on ollut tärkeä muillekin puolueille.

Kylmän sodan aikana Suomi pyrki muistuttamaan, että se on pohjoismainen demokraattinen oikeusvaltio. Tämä oli myös tapa sanoa, että Suomi ei ole osa itäblokkia. 1960- ja 70-luvuilla puoli miljoonaa suomalaista muutti Ruotsiin parempien elinolosuhteiden perässä. Se oli haaveiden maa. Rkp käytti asemaansa pohjoismaisten suhteiden - ja sitä kautta länsimaisuuden - takuumiehenä hyväkseen maksimaalisesti.

Myöhemmin Rkp on linjannut itsensä niin kutsutuksi luotettavaksi hallituskumppaniksi. Hallituksessa se on ollut yhtä mittaa vuodesta 1979.

Pitkän hallituskauden edellytys on ollut poliittinen joustavuus. Jousto on johtanut siihen, että Rkp:tä on ryhdytty käyttämään eräänlaisena liimana hallituksia muodostettaessa. Olipa yhdistelmä mikä tahansa, Rkp:lla on ollut riittävästi kansanedustajia vahvistamaan osaltaan hallituksen enemmistöasemaa eduskunnassa. Eikä se hallituksessa ole turhaan ryttyillyt.

Kuinka pitkään tämä kulttuuriperintöön ja hyperreaalipolitiikkaan nojaava strategia voi toimia? Kennelliiton jäsenmäärä on voimakkaassa kasvussa, Rkp:n ei.

Suomalaiset, erityisesti nuoret, katsovat jo nyt Ruotsin yli. Harjoittelu-, opiskelu- ja työpaikat sijaitsevat Ruotsin sijasta Keski-Euroopassa, Aasiassa, Amerikoissa, ympäri maailmaa. Suomi ei enää tarvitse Ruotsia vakuuttamaan muita siitä, että se on kehittynyt, itsenäinen maa.

Samaan aikaan puolueet ovat ryhtyneet kilpailemaan vihreydellä.

Entä jos mahdolliset hallituskumppanit alkavat pitää vihreitä niin sanotusti kypsänä puolueena? Mikä tila jää Rkp:lle, jos vihreistä muodostuu uusi liima: puolue, joka on hallituksessa lähes automaattisesti?

Vihertäminen on epäilemättä tulevaisuuden poliittinen trendi. Voi hyvin ajatella, että vihreät voisivat eri hallituksissa toimia eräänlaisena vihreyden takuumiehenä, samaan tapaan kuin Rkp aikanaan länsimaisuuden osoittajana.

Vihreät opettelivat tällä hallituskaudella reaalipolitiikkaa. Puolue nieli sille myrkyllistä kryptoniittia pysymällä ydinvoiman rakentamista ajavassa hallituksessa. Tämä osoittaa samaa henkistä joustavuutta, jota Rkp on vuosikymmenet osoittanut. Tärkeintä on pysyä hallituksessa, koska sitä kautta asioihin vaikuttaminen kuitenkin on helpompaa kuin oppositiosta.

Rkp aikoo määritellä itsensä parin viikon päästä pidettävässä puoluekokouksessa näin: "Olemme liberaali suomalainen puolue, jolla on vahvat siteet Pohjoismaihin ja Eurooppaan. Liberalismimme perustana ovat kunnioitus ihmisiä kohtaan, yksilön vapaudet ja oikeudet, sukupuolten tasa-arvo sekä sosiaalinen ja globaali vastuu."

Rkp siis uskoo liberalismiin ja siihen, että suomalaiset pikku hiljaa oppivat elä ja anna toistenkin elää -asennetta. Se on rohkeaa Suomessa.

Paljon helpompaa on olla epämääräisesti vihertävä.

jouni.molsa@hs.fi

PALUU

LEHDET

Elinkeinoelämän Keskusliitto 1.3.2010

Elinkeinoelämässä tarvitaan monipuolista kielitaitoa

Perusopetuksen tuntijakoa uudistettaessa yksi ydinkysymyksistä on, miten monipuolinen kielitaito varmistetaan tulevaisuudessa. Kehitys on kunnissa mennyt huolestuttavaan suuntaan perusopetuksen kielikoulutustarjonnan supistuessa yhä useammin vain englantiin ja pakolliseen ruotsiin.

- On huolestuttavaa, että samaan aikaan kun elinkeinoelämässä kansainvälistymisen myötä kielitaitotarpeet monipuolistuvat, kuntien kielikoulutustarjonta yksipuolistuu. Monet kunnat tarjoavat pitkänä vieraana kielenä nyt vain englantia, toteaa koulutusjohtaja Markku Koponen.

Ennakkotiedot EK:n koulutus- ja henkilöstötiedustelusta kertovat venäjän kielen merkityksen kasvusta, mutta talouden kansainvälistyessä elinkeinoelämässä tarvitaan myös saksan, ranskan, espanjan ja kiinan osaajia. Riittävän hyvän kielitaidon saavuttaminen edellyttää, että näitä kieliä on voitava opiskella jo peruskoulussa.

- Perusopetuksen tuntijakoa uudistavan työryhmän tulee etsiä ennakkoluulottomia keinoja, joilla voidaan varmistaa monipuolinen kielitaito tulevaisuudessa, jatkaa Koponen.

Toinen kotimainen kieli valinnaiseksi

On ymmärrettävää, että lähes kaikki haluavat lukea englantia, sillä sitä myös maailman kielenä työelämässä vaaditaan. Mutta kaikille pakollisesta toisen kotimaisen kielen opiskelusta on käytännössä tullut tulppa monipuolisemman kielitaidon hankkimiselle, sillä ani harva kykenee peruskoulussa kolmen vieraan kielen yhtäaikaiseen opiskeluun.

- Jotta tulevaisuudessa varmistettaisiin toisaalta riittävä ruotsin kielen osaaminen, mutta myös nykyistä monipuolisempi kielitaito, kaikkia opetuksen järjestäjiä tulisi velvoittaa tarjoamaan perusopetuksessa vähintään kolmea eri kieltä oppilaiden ja vanhempien valittavaksi. Näistä kolmesta kielestä yhden tulisi olla toinen kotimainen kieli (ruotsi/suomi).

Jokaisen oppilaan olisi valittava näistä vähintään kaksi kieltä, joiden opiskelu tulisi aloittaa jo alakoulussa eli 1-6 vuosiluokilla. Näin perusopetuksessa voitaisiin luopua pakollisena opiskeltavasta toisesta kotimaisesta kielestä.

- Englanti ja ruotsi säilyisivät valinnan mahdollisuuksina läpi Suomen, mutta niiden rinnalle tulisi varmaan merkittävä kirjo muita kieliä kuten venäjä, saksa ja ranska, toteaa Koponen.

EK:n henkilöstö- ja koulutustiedustelun tulokset yritysten kielitaitotarpeista julkistetaan 1. kesäkuuta. Perusopetuksen yleisiä tavoitteita ja tuntijakoa valmistelevan työryhmän määräaika päättyy 1.5.2010.

PALUU

LEHDET

Savon Sanomat 17.2.2010

Lisää "pakkoruotsia"?

Monien suomalaisten tuntema ruotsin kielen kammo ei poistunut sillä, että poistettiin "pakkoruotsi" ylioppilaskirjoituksista. Kun Suomi on perustuslain mukaan kaksikielinen maa, koululaitoksen on kuitenkin pakko antaa jonkinlainen ruotsin perusopetus koko kansakunnalle.

Nyt tuo perusopetus annetaan yläkoulun kolmella luokalla, jolloin oppilaat ovat 13-16-vuotiaita. Siinä vaiheessa he ovat alkavassa tai pahimmassa murrosiässä, jolloin koulunkäynti ei muutoinkaan maistu aina herkulta - eikä etenkään pakolliseksi määrätty kieli, jota monet sisämaan suomalaiset pitävät täydellisen tarpeettomana.

Opetusministeri Henna Virkkunen on heittänyt nyt ajatuksen, jolla ruotsin opetukseen saataisiin lisätehoa ja ehkäpä lisää kiinnostavuuttakin. Hänen mielestään ruotsin tunnit voitaisiin aloittaa jo alakoulun kahdella viimeisellä luokalla, jolloin lapset ovat vielä lapsia. Tuolloin he eivät ole vielä omineet vanhempiensa tai vanhempien ikätovereittensa asenteita ja ovat muutoinkin herkempiä omaksumaan uutta tietoa.

Virkkusen ajatus on mielenkiintoinen ja ja herättää ainakin keskustelua. Jyrkät suomalaisuusmiehet ja -naiset tuomitsevat sen, mutta asiaa kannattaa silti harkita ja mahdollisesti myös kokeilla.

Yhden tärkeän lisäkysymyksen ministerin ajatus nostaa. Peruskoulussa on tarve myös luovien taideaineitten ja urheilun tuntien lisäämiseen. Vesittävätkö uudet ruotsin tunnit tämän tarpeellisen uudistuksen heti kättelyssä?

PALUU

LEHDET

YLE Radio 1 27.1.2010

Pakkoruotsi - onko siinä loppujen lopuksi mitään järkeä?

Todennäköisesti ei, ainakaan rahallisesti ajatellen. Mutta, jos unohdetaan rahat ja katsotaan kielitilannetta tunnetasolla. Sehän on se taso, jolla liikutaan silloin kun pakkoruotsista keskustellaan. Suomenruotsalaiset eivät juuri tahdo keskustella asiasta rahanäkökulmasta, koska silloin he jäävät auttamatta alakynteen. Pakkoruotsi maksaa.

Sen takia pakkoruotsi verhotaan tunteellisuuden ja hempeyden viittoihin, niiden avulla vedotaan ihmisen parhaimpaan, ihmisen pehmeään sisustaan, sydämeen.

Tottahan toki pakkoruotsi on paikallaan jo pelkästään sen takia että Suomi kuuluu Pohjoismaihin. Pohjoismaisessa kanssakäymisessä ruotsinkieli on erittäin tarpeellinen, jos ei peräti pakollinen. Jos suomalainen osaa ruotsinkieltä, silloin suomalainen voi keskustella muiden pohjoismaalaisten kanssa ruotsiksi.

Ja sehän on – kuten aina välillä kuulemme tuolta Österbottenin suunnasta – parasta mitä ihminen voi tehdä: puhua ruotsia muiden pohjoismaalaisten kanssa.

Niin, paitsi ei islantilaisten kanssa, koska islantilaiset puhuvat islantia.

Kukakohan vaatii islantilaisia puhumaan ruotsia? Ja haluavatko islantilaisetkin oppia puhumaan ruotsia, jotta voivat sitten keskustella ruotsiksi aina kun tapaavat jonkun toisen pohjoismaalaisen? Eikä se ruotsin puhuminen juuri onnistu tanskalaistenkaan kanssa. Tanskalainen nimittäin saattaa ymmärtää ruotsia puhuvaa ruotsalaista, mutta toisinpäin se homma ei enää kovin hyvin toimikaan.

Kuka vaatii tanskalaisia oppimaan ruotsia – noin pohjoismaalaisen yhteishengen mukaisesti?

Pakkoruotsin saa ja voi kyseenalaistaa. Nyt on vain kyse siitä, pitäisikö se todella kyseenalaistaa? Ihan aikuisten oikeastikin?

Kirsi Virtanen

(YLE Radio 1 keskiviikkona 27.1.2010 klo 9.05 - 10.00.)

PALUU

LEHDET

Sisuradio 20.1.2010

Hallitus ei aio toteuttaa suomen kielen opetusta koskevia parannuksia, ainakaan ennen syksyn vaaleja. Euroopan neuvoston mukaan Ruotsi ei vieläkään noudata 10 vuotta sitten vahvistamaansa vähemmistösopimusta koulutuksen osalta ja neuvosto on patistanut Ruotsia vahvistamaan suomen opetusta esikoulusta korkeakouluun.

Ei uusia kustannuksia

Hallituksella ei kuitenkaan ole varaa tähän, sanoo koulutusministeriön valtiosihteeri Bertil Östberg.

Euroopan neuvosto antoi viime keväänä Ruotsille laiskanläksyn ja peräsi kiireellisiä toimia suomen kielen opetuksen sekä suomenkielisen opetuksen kohentamiseksi kaikilla tasoilla. Opetuksen vähyys ja puutteet johtuvat neuvoston mielestä etenkin opettajapulasta ja siksi se kehotti Ruotsia muun muassa luomaan suomen opettajille kunnollisen opettajakoulutuksen. Hallitukselta onkin juuri valmistumassa uutta opettajakoulutusta koskeva esitys. Koulutusministeriön valtiosihteeri Bertil Östberg ei uskalla luvata, että äidinkielenopettajien koulutus sisältyy siihen:

- Olemme tietoisia siitä, että tarvetta on äidinkielenopettajien ja etenkin vähemmistökielten opettajien koulutuksesta. Mutta saa nähdä, löytyykö uudistukselle tilaa nyt tästä tulevasta opettajakoulutusesityksestä.

Myös muiden koulutusta koskevien toimenpidekehotusten suhteen hallitus joutunee vastaamaan Euroopan neuvostolle, että se on kyllä tietoinen puutteista mutta ei aio tehdä asioille mitään - ainakaan ennen kuin rahakirstuun ropisee lisää mammonaa.

- Emme pysty täyttämään kaikkia Euroopan neuvoston toiveita ja vaatimuksia, mutta emme ole koskaan kiistäneet, ettei puutteita olisi. Rahasta vain on aina puute!

Viesti oli aivan sama ja yhtä selkeä kun ruotsinsuomalaisten valtuuskunta kävi ministeriössä peräänkuuluttamassa parannuksia opetukseen, kertoo valtuuskunnan puheenjohtaja Markku Peura.

- Hallitus antoi ymmärtää, että talouskriisi on nyt vienyt kaikki resurssit. Ei siellä ollut mitään periaattelista vastustusta näihin asioihin. He kyllä ymmärtävät hyvin, että jos Ruotsi on sitoutunut ylläpitämään suomen kieltä tässä maassa, niin nykyiset toimenpiteet eivät riitä.

- Uskotko, että raha-argumentti riittää Euroopan neuvostolle?

- Toivottavasti ei riitä. Kritiikkiä pitää tulla siihen asti kunnes nämä asiat on saatu kuntoon!

PALUU

LEHDET

Etelä-Suomen Sanomat 4.1.2010

Pakko on huono kannustin

Pakollinen ruotsin opiskelu on myrkkyä monille suomalaisille. Etelä-Suomen Sanomien ja viiden muun maakuntalehden kyselyssä 66 prosenttia vastaajista halusi antaa vapauden valita ruotsin sijaan venäjä, kuten Itä-Suomessa on turhaan toivottu (2.1.).

Kyselyn tulos ei ole yllätys. Kahden virallisen kielen Suomessa on ruotsinpuhujia noin 5,6 prosenttia, ja yleinen mielipide kääntymässä yhä enemmän pakollista ruotsin opiskelua vastaan. Toista kotimaista on pakko opiskella, mutta muutamaan vuoteen sitä ei ole enää ollut pakko kirjoittaa ylioppilaskirjoituksissa.

Suurin motivaatio kielen opiskeluun syntyy halusta oppia jotain tarpeellista, jolla on käyttöarvoa. Suurinta osaa Suomea ei ruotsi elävässä elämässä mitenkään kosketa, ja se näkyy kehnoista oppimistuloksista. Peruskoululainen ei myöskään ajattele, että jos isona ryhtyy virkamieheksi, ruotsia pitäisi taitaa.

Itäsuomalainen Tohmajärvi yritti saada "pakkoruotsin" vaihtoehdoksi kunnassa paljon merkittävämpää "pakkovenäjää", mutta opetusministeriö ei suostunut. Ministeriön mielestä molempien kotimaisten kielten opiskelu ja osaaminen on tärkeää koko maassa.

Ministeriö on oikeassa: ruotsin taito ei saa maasta hiipua tai jäädä yksin suomenruotsalaisten varaan. Pulma on, että nykymallilla ei toista kotimaista opi. Äärikireä linja voi sen sijaan kylmentää mielipideilmastoa entisestään ruotsia kohtaan.

Opetusministeriö arvioi ensi keväänä, miten pakollisen ruotsin poisto yo-kirjoituksista on vaikuttanut. Sieltä voi löytyä eväitä laajemmin ruotsin opiskelun tulevaisuuteen.

Aikanaan ruotsinkielinen sivistyneistö kantoi huolta nousevan suomen asemasta. Suomenkielinen sivistyneistö voi nyt pitää huolta ruotsin asemasta.

PALUU

LEHDET

Kaleva 2.1.2010

Kansa purkaisi pakkoruotsin

Suomalaisista 66 prosenttia luopuisi pakollisesta ruotsin kielen opetuksesta. Enemmistön mielestä kunnille pitäisi antaa vapaus valita venäjän kieli koulujen opetusohjelmaan ruotsin kielen sijasta. Kaleva ja viisi muuta maakuntalehteä selvitti suhtautumista kielten opetukseen Taloustutkimuksen kyselytutkimuksessa, johon vastasi noin tuhat henkilöä.

Suopeimmin ehdotukseen suhtautuvat 10 000-20 000 euroa vuosittain tienaavat, penseimmin yli 70 000 euroa tienaavat.

Vapaa kielivalinta ry:n puheenjohtajaa Ilmari Rostilaa tulos ei yllätä.

"Gallupit ovat jo vuosikymmeniä osoittaneet, että suurin piirtein tuollainen osuus kansasta on sitä mieltä, että ruotsi voisi olla vapaaehtoinen kieli", sanoo Tampereen yliopistossa hyvinvointipalvelujen professorina työskentelevä Rostila.

Hän uskoo, että ruotsin asemaa aletaan tarkastella, kun suurimmat puolueet heräävät pohtimaan asiaa suomenkielisten näkökulmasta.

"Asia on tavallaan jätetty ruotsinkielisten käsiin. Esimerkiksi Itä-Suomella on omat alueelliset tarpeensa, jotka jäävät huomioimatta."

Nuorten kiinnostus venäjän kieltä kohtaan on esimerkiksi Kuusamossa pikkuhiljaa lisääntynyt itärajan avautumisen jälkeen. Tällä hetkellä toki vain pieni ryhmä opiskelee venäjää lukiossa. Venäjää opiskellaan myös verkon kautta yhteistyössä Kuhmon lukio kanssa.

PALUU

LEHDET

Savon Sanomat 27.11.2009

Pääkirjoitus

Ruotsintunnit hukkaan

"Pakkoruotsin" poistaminen ylioppilaskirjoituksista ei ole lopettanut keskustelua ruotsin kielen asemasta Suomen kouluopetuksessa. Tuoreet selvitykset maan yläkouluista osoittavat, että monellekin koululaiselle pakolliset ruotsintunnit ovat hukkaan heitettyä aikaa.

Erityisesti pojat tuntevat suurta vastenmielisyyttä toista kotimaista kohtaan. Vuosia kestäneestä muodollisesta uurastuksesta huolimatta joka viidennes heistä ei käytännössä osaa ruotsia lainkaan. Ruotsin tunnit ovat näin pelkkää näennäisopetusta, josta ei ole todellista hyötyä ja iloa enempää oppilaille kuin heidän opettajilleenkaan.

Ruotsin kieli on ollut suomalaisille historiallisesti tärkeä yhteys länteen, ja sellaisena sitä pitää arvostaa myös edelleen. Jatkuvasti tiivistyvä taloudellinen yhteistyö Ruotsin kanssa korostaa sekin ruotsin kielen merkitystä suomalaisille.

Murheellisten oppimistuloksien vuoksi ruotsin opetuksen on pakko muuttua. Koulussa ei ole varaa hukkatyöhön, vaan kaikki tunnit on käytettävä tehokkaasti hyväksi.

Jos ruotsi ei yksinkertaisesti kiinnosta puhtaasti suomenkielisten kuntien kaikkia koululaisia, heille on annettava mahdollisuus jonkun toisen, kiinnostavamman ja tarpeellisemmalta tuntuvan aineen opiskeluun.

Esimerkiksi Itä-Suomessa on vaadittu toistuvasti venäjän kieltä ruotsin rinnalle tai tilalle. Kaivattua muutosta ei ole vielä tullut, mutta ehkä opetusviranomaisten olisi viimeistään nyt aika tehdä oikeat johtopäätökset tässä asiassa.

PALUU

LEHDET

Keskisuomalainen 13.11.2009

Ei vain ruotsia vaan venäjääkin

Kortepohjan koulun rehtori Risto Rönnberg nostettiin muutama viikko sitten Hufvudstadsbladetissa tikun nokkaan. Hufvudstadsbladet on maamme johtava ruotsinkielinen sanomalehti. Minkä virheen Rönnberg teki?

Rönnberg oli vihreiden edustajana opetusministeriön tuntijakotyöryhmässä ilmaissut, että pakkoruotsin opetuksesta voitaisiin luopua ja opettaa myös muita kieliä.

RKP:n riveistä kuului parkaisu. Rönnbergin mielipidettä pidettiin "karmivana, loukkaavana ja törkeänä". RKP:n panssarivaunusiipi vaati vihreiden puoluejohtoa irtautumaan Rönnbergin mielipiteestä. Näin kävikin.

Ruotsin kielellä on suuri rooli Suomessa.

Mutta Rönnberg on oikeassa. Yhteiskunnassa on aika käydä keskustelua siitä, onko jokaisen pakko opiskella ruotsia vai voisiko esimerkiksi Itä-Suomessa lukea venäjää. Tohmajärvellä on anottu lupaa venäjän opettamiseksi.

Venäjän kieli on Itä-Suomessa yhtä tarpeellinen kuin ruotsin kieli länsirannikolla. Kaupallisesti Venäjän merkitys on maallemme ainakin Ruotsin luokkaa. Myös saksan, ranskan ja espanjan osaajille on tarvetta.

Ruotsinkielisen väestön asema ei voi olla kiinni pakollisesta ruotsin kielen opetuksesta.

On muutoksen aika.

VAALIRAHAKOHINAAN löytyi järkevä päätös. Hallituspuolueet sopivat, että kampanjakattoja ei tule mutta yksittäisen lahjoittajan lahjoituksen katoksi tulee 30 000 euroa.

Puoluerahakohu sai kohtuuttomat mittasuhteet. Nyt tilanne on rauhoittunut. Arto Merisalon ja Nova Groupin toiminta räjäytti rahakeskustelun, jossa katosi suhteellisuuden taju.

Puoluetoiminta on demokratian ydinasia. Puolueet tarvitsevat rahaa ja ehdokkaat näkyvyyttä. Vaalimainonta on demokratian kannalta tärkeää, sillä se tuo esille ehdokkaiden ja puolueiden eroja.

MIESKUOROT olivat viikko sitten vahvasti esillä Jyväskylässä. Kolme kuoroa esiintyi kahdessa konsertissa.

Kuorolaulu on maakunnassa runsasta ja tasokasta. Eniten esillä on mieskuoro Sirkat.

Mutta miksi he sirkuttelevat tilaisuudesta toiseen samoja lauluja? Sama laulu ja sama tulkita vuodesta toiseen kääntyy hienoakin kuorolaulua vastaan.

INFLAATIO ON maailmantalouden suurimpia uhkia. Yhdysvallat ja Britannia maksattavat valtionvelkaansa tulevina vuosina luultavasti inflaatiolla. Myös Kiina hakee röyhkeästi markkinoita heikolla valuutalla.

Jos euro jatkaa vahvana, eurooppalainen teollisuus ja yrityselämä ajaa seinään. Euroopan Keskuspankin pitäisikin laskea korkoja ja pyrkiä heikentämään euroa. Siitäkin seuraa inflaatiota, toivottavasti ei suurta.

Inflaatio ottaa köyhiltä ja antaa rikkaille. Eläkkeiden ja palkkojen reaaliarvo laskee, kun hinnat nousevat.

Nyt näyttää todennäköiseltä, että lähivuosina näemme taas maailmassa inflaatiopeikon. Jos me suomalaiset onnistumme tekemään harkittua talous- ja tulopolitiikkaa, inflaatioriskiä voidaan pienentää.

Pekka Mervola

Kirjoittaja on Keskisuomalaisen päätoimittaja.

PALUU

LEHDET

Karjalainen 12.11.2009

Koko Itä-Suomi tukee Tohmajärveä kielikiistassa

Pakkoruotsia ei niellä rajakunnassa vieläkään.

Itä-Suomen neuvottelukunta tukee Tohmajärven opetusministeriölle tekemää aloitetta Venäjän kielen opetuksesta. Kunta haluaa seiskaluokkalaisilleen mahdollisuuden valita venäjä ruotsin sijaan. Opetusministeriö hylkäsi Tohmajärven anomuksen 2008.

Neuvottelukunnan mukaan venäjää tarvitaan päivittäin tavallisissa palveluammateissa. Työnantajakyselyn mukaan Itä-Suomessa eniten tarvitut vieraat kielet ovat englanti ja venäjä. Nyt vain joka 50. Suomessa asuva osaa venäjää.

Viittää maakuntaa edustava neuvottelukunta piti kokouksensa Eduskuntatalolla kokoomuksen ryhmähuoneessa.

PALUU

LEHDET

Pohjalainen 22.10.2009

Ruotsi vaihtuu usein englanniksi ministereiden suussa

Vain puolet hallituksen ministereistä puhuu ruotsia ruotsalaisten ministereiden kanssa, arvioivat pohjoismaisesta yhteistyöstä vastaava ministeri Jan Vapaavuori (kok.) ja kansanedustaja Erkki Tuomioja (sd.).

Vapaavuori kysyi taannoin vasta muodostetun Vanhasen toisen hallituksen ministereiltä, keihin ulkomaisiin ministereihin he olivat ensimmäisenä ottaneet yhteyttä. Valtaosa nimesi ruotsalaiset kollegansa. Lisäksi hän kysyi, mitä kieltä nämä olivat puhuneet ruotsalaiskollegojensa kanssa.

- Kävi ilmi, että ruotsia keskenään puhuvien ministereiden suhde kehittyy paljon syvällisemmäksi, Vapaavuori sanoi.

Kielikysymys nousi esille, kun Suomen valtuuskunta Pohjoismaiden neuvostossa järjesti lehdistölounaan torstaina. Valtuuskunta on huolissaan siitä, löytyykö yhteistyölle tulevaisuudessa yhteistä kieltä.

PALUU

LEHDET

Helsingin Sanomat 18.10.2009

Pohjois-Karjalan maakuntajohtaja: Ruotsin vaihtoehdoksi otettava venäjä

Venäjän kielen asemaa Suomen kouluissa on parannettava kilpailukyvyn vuoksi, kirjoittaa Pohjois-Karjalan maakuntajohtaja Pentti Hyttinen Helsingin Sanomien Sunnuntaidebatissa.

Hyttinen toteaa, että venäläisille matkailijoille tehdyn kyselyn mukaan suurin yksittäinen rajoite Suomeen kohdistuvan matkailun lisäämiseksi on venäjänkielisten palvelujen puute. Vastaavasti suomalaisten yritysten Venäjällä kokemat vastoinkäymiset selittyvät ainakin osaksi puutteellisella kielen ja kulttuurin ymmärtämisellä.

"Portti Venäjälle on ruosteessa ja ikkuna huurussa. Harvempi kuin joka 50. suomalainen osaa edes jollain lailla venäjää. Erityisen hämmentävää on, että tilanne ei ole paranemaan päin – päinvastoin."

Hyttinen nostaa esiin tilastotietoja, joiden mukaan ylioppilaskokeissa venäjän kirjoittaneiden määrä on puolittunut 25 vuodessa 2 000:sta vajaaseen tuhanteen. Suuri osa venäjän osaajista alkaakin olla pian jäämässä pois työelämästä, eikä uusia kasva tilalle.

"Käännämmekö selkämme niille kaikille kaupallisille ja kulttuurisille mahdollisuuksille, joita 140 miljoonan asukkaan Venäjä meille tarjottimella ojentaa?", hän kysyy.

Hyttinen kirjoittaa, että tämän päivän tosiasioiden ja tulevien näkymien valossa ilmiselvä johtopäätös on, että venäjän asemaa kouluopetuksessamme on kohennettava. Ylimääräisenä valinnaisena kielenä opiskeltava venäjä kun ei näytä Suomen nuorisoamme kiinnostavan – tai ehkä enemmän on kysymys menneisyyden juoksuhautoihin jumiutuneista vanhemmista ja päättäjistä.

"Venäjän osaamisen olennainen kohentuminen toteutuu vain sitä kautta, että nuorille tarjotaan valinnanvapautta pakkoruotsin ja pakkovenäjän välillä: peruskoulun 7. luokalta alkaen niin sanotuksi B1-kieleksi tulisi voida valita joko ruotsi tai venäjä. Vaikka ruotsi ei enää kuulukaan ylioppilaskirjoitusten pakollisiin aineisiin, on sen asema Suomessa edelleen vahva ja lailla säädetty. Perustelut, jotka kenties ammoin ovat olleet hyviä, eivät enää vastaa todellisuutta ja tarpeita. Suomen tulevaisuuden kilpailukyvyn kannalta ruotsin kielellä ei ole sen kaltaista strategista merkitystä kuin venäjällä."

Hyttisen mukaan valtaosassa Suomen kuntia venäjä on jo nyt puhutumpi kieli kuin ruotsi. Käytännössä Kotka–Pori–Seinäjoki–Oulu-linjan itäpuolella tarvitaan päivittäin venäjän taitoa aivan tavallisissa palveluammateissa; ruotsia sitä vastoin ei käytännössä lainkaan.

"Venäjän kielen osaamisen kasvun tiellä on tanakka kaksisalpainen tunnelukko, jonka toisena kapulana on isiemme perintönä saadut asenteet venäläisyyttä kohtaan ja toisena ruotsin kieleen liittyvät lataukset. Maailman muuttuessa myös säädöksiä pitää voida ennakkoluulottomasti päivittää

PALUU

LEHDET

Helsingin Sanomat 13.10.2009

Itämeri haastaa Pohjoismaat

Pohjoismainen yhteistyö on puolen vuosisadan ajan yltänyt merkittäviin saavutuksiin, mutta sen asema viiden Pohjoismaan ja itsehallintoalueiden keskeisenä yhteistyöelimenä ei ole enää itsestään selvä.

Kolme viidestä Pohjoismaasta on tätä nykyä Euroopan unionin jäsenvaltioita. Pohjoismaiden neuvosto ja ministerineuvosto eivät ole muutoksen jäljiltä enää entisellään.

Tilannetta on muuttanut erityisesti Itämeren alueen kehitys. Pohjoismaat ovat jo pitkään suunnanneet katseensa Baltian ja muihin Itämeren alueen maihin, mutta myös EU:n puitteissa Itämeri-yhteistyö on järjestäytymässä. Pohjoismaisissa elimissä vakuutetaan hartaasti, että pohjoismainen toiminta sopii hyvin yhteen EU:ssa kehiteltävän Itämeri-strategian, Pohjoisen ulottuvuuden ja muiden kilpailevien hankkeiden kanssa.

Samaan aikaan myönnetään kuitenkin avoimesti, että pohjoismainen yhteistyö kaipaa lisää potkua. Muuten saattaa käydä niin, että siitä tulee tosiuskovaisten virkamiespuuhastelua lukemattomien hankkeiden parissa, samalla kun tärkeät asiat karkaavat EU:ssa tapahtuvaan yhteistyöhön. Asetelmassa on aimo ripaus ironiaa, sillä erityisesti Suomi ja Ruotsi ajavat innokkaasti EU:n Itämeri-strategiaa.

Kehitystä kuvastaa myös se, että Pohjoismainen yhteistyö herättää yhä vähemmän julkista kiinnostusta. Hyvin monet poliitikot ovat haluttomia osallistumaan työhön aktiivisesti, ja viestimet ovat suurelta osalta unohtaneet koko toiminnan.

Pohjoismainen yhteistyö on muuttunut arkiseksi kaurapuuroksi, jota syödään ajattelematta sen syvemmin kehitystrendejä. Uudet alat, kuten puolustus, tarjoavat hyvän saran yhteistyölle. Tulee silti muistaa, mistä on kysymys: pehmeästä yhteistyöstä, ei varsinaisesta maanpuolustuksesta.

Suuntautuminen Itämeri-yhteistyöhön kaikilla muillakin aloilla kuin ympäristönsuojelussa on ensiarvoisen tärkeää, koska ongelmia ei kukaan pysty ratkomaan yksin. EU:n Itämeri-hanke ottaa tänä syksynä suuren askeleen eteenpäin, kun EU:n puheenjohtajamaa Ruotsi tuo sen huippukokouksen käsiteltäväksi. EU:n alueiden sisäinen yhteistyö ei ole sujunut toivotulla tavalla, ja sitä pyritään edistämään kehittelemällä makroalueiden yhteistyötä.

Välimerellä yhteistyö on paljon pitemmällä, ja Tonavan varrellakin ollaan pääsemässä vauhtiin. Itämeri-strategia tähtää laaja-alaiseen yhteistyöhön, jossa olisivat mukana myös alueen mahtivaltiot Saksa ja Venäjä – olkoonkin, että kaikki myöntävät, kuinka vaikeaa Venäjän houkuttelu on. Painopistealueisiin kuuluvat Venäjän öljyn- ja kaasunkuljetus, meriturvallisuus, talousyhteistyö ja turvallisuuspolitiikka. Ensi helmikuulle suunnitellaan alueen maiden huippukokousta.

Itämeren viime aikoina herättämä keskustelu on suunnannut huomion myös pohjoismaisen yhteistyön ikuiseen kipupisteeseen, kielikysymykseen. Baltiassa ja muissa maissa tehtävässä yhteistyössä korostuu englannin asema niin sanotun skandinaaviskan kustannuksella; selvää on, ettei sillä tiellä pääse eteenpäin pohjoismaisilla kielillä.

Todellisuus aiheuttaa tiukkaa kädenvääntöä. Skandinaaviskasta halutaan pitää kiinni, koska sitä pidetään pohjoismaisen identiteetin keskeisenä osana, mutta toisaalta suomalaiset ja islantilaiset ovat väistämättä eriarvoisessa asemassa. Tämä on puolestaan heikentänyt yhteistyötä, koska pohjoismaisuuden innokkaimpia ajajia ovat erityisesti ihmiset, jotka pärjäävät hyvin ruotsilla, norjalla ja tanskalla.

Aika ajoin nousee pintaan epäpyhinä torjuttuja ehdotuksia, että myös Pohjoismaisen neuvoston ja ministerineuvoston yleiskieleksi valittaisiin englanti, joka on noussut ranskan ohi EU:n tärkeimmäksi työkieleksi.

Kieliongelmaa syventää "tanskalaistuminen", joka korostui sen jälkeen kun sihteeristöt siirrettiin Kööpenhaminaan. Ilmiö heikentää entisestään suomalaispoliitikkojen halua osallistua aktiivisesti pohjoismaiseen yhteistyöhön, koska kouluruotsilla ei tanskaa ymmärretä.

Pohjoismaa-aatetta kalvaa myös vakava sukupolvien välinen kuilu. Nuoret ja keski-ikäiset ovat vähemmän kiinnostuneita pohjoismaisesta yhteistyöstä kuin vanhemmat, joille se merkitsi nousua sota-ajan jälkeisistä vaikeuksista.

Vallitseva laimeus vaivaa siitä huolimatta, että Pohjoismaiden käsite on nykykielellä sanottuna loistava brändi, josta maailmalla koko ajan puhutaan ja jota pyritään kopioimaan. Pohjoismaat ovat jatkuvasti kärkitusinassa maailman maiden edistyksestä kertovissa tilastoissa, ja pohjoismainen malli on paras yhteiskunnallinen järjestely, jonka ihmiskunta on saanut aikaan.

Yksi mahdollinen selitys nuorten välinpitämättömyydelle on se, että he ovat realisteja: tiukan paikan tullen ei ole olemassa pohjoismaista yhteyttä eikä solidaarisuutta vaan omista kansallisista eduista pidetään tiukasti kiinni. Tästä kertoo vaikkapa Suomen, Ruotsin ja Tanskan toiminta EU:ssa. Paljon yhteistyötä tehdään, mutta muun muassa maatalouspolitiikassa oma suu on lähinnä, kuten monesti on nähty.

Sama koskee luonnollisesti liike-elämän kilpailua. Nuoret suhtautuvat vanhempiaan kriittisemmin kielikysymykseen, jossa islantilaiset ja suomalaiset ovat pysyvässä lapsipuolen asemassa. Suomeenkin on kasvanut internetsukupolvi, joka ei epäröi hetkeäkään vaihtaa keskustelukieltä englanniksi.

Innostusta laimentaa myös se, että juhlapuheista huolimatta valtakuntien rajoja ei ole saatu murretuksi ihmisille tärkeissä asioissa, kuten vero- tai eläkekysymyksissä. Millä palautetaan kansalaisen usko yhteistyön tuomaan lisäarvoon, jos hän jatkuvasti törmää byrokratian hölmöyksiin?

Olli Kivinen

PALUU

LEHDET

Iltalehti 4.10.2009

Mihin valuvat Ylen rahat?

Yleisradio törsää surutta rahaa Tangomarkkinoihin, saippuasarjaan ja jättimäiseen henkilökuntaan.

Yleisradion rahoituksesta on kiistelty tällä viikolla kiivaasti. Iltalehti selvitti mihin kaikkeen Ylen jättibudjetti oikein kuluu.

Ylen liikevaihto vuonna 2008 oli 380 miljoonaa euroa. Yhtiön kulut ja poistot olivat puolestaan yhteensä 400 miljoonaa euroa.

Henkilöstökulut olivat 190 miljoonaa euroa, eläkekulut 16 miljoonaa euroa, esitysoikeuskorvaukset 71 miljoonaa euroa ja muut kulut 114 miljoonaa euroa.

Jungnerilla kova palkka

Suurin menoerä olivat siis palkat. Niissä riittääkin maksamista, sillä vuoden 2008 lopussa Ylessä työskenteli täyspäiväisesti yli 3 200 ihmistä ja viime vuonna keskimäärin lähes neljätuhatta. Pelkästään toimitusjohtaja Mikael Jungnerin palkkapussiin kilahti viime vuonna 190 000 euroa. Muu johtoryhmä tienasi yhteensä noin 1,3 miljoonaa euroa.

Ylen henkilökuntamäärä on Suomen oloihin suhteutettuna suorastaan jättimäinen. Väestömäärään suhteutettuna esimerkiksi Britannian yleisradioyhtiö BBC on jopa puolet pienempi kuin mammuttitaudista kärsivä Suomen Yle.

Kun Yle ei saanut tällä viikolla toivomaansa neljän prosentin korotusta ensi vuoden tv-maksuun vaan ainoastaan kolmen prosentin korotuksen, Jungner hermostui ja väläytteli julkisuudessa reilun 300 ihmisen vähentämisellä. Kansainvälisesti vertailtuna Ylellä olisi siis kuitenkin varaa potkia pellolle pikemminkin yli tuhat henkilöä.

Outoja rahareikiä

Sekavasta organisaatiosta kärsivä Yle on täynnä toinen toistaan erikoisempia rahareikiä, ja miljoonia valuu omituisiin hankkeisiin. Tänä vuonna Yle otti esimerkiksi hoitaakseen Seinäjoen tangomarkkinoiden sponsoroinnin. Siihen uppoaa arvioiden mukaan noin miljoona euroa. Yle alkaa myös tuottaa uutta päivittäistä saippuasarjaa, joka kilpailee selvästi kaupallisten kanavien vastaavien kanssa.

Kun otetaan vielä huomioon esimerkiksi paljon kohuttu kauppa, jossa Yle osti esitysoikeudet amerikkalaisen kaapelikanavan HBO:n viihdesarjoihin, niin Yleisradio näyttää kilpailevan yhä selkeämmin kaupallisten kanavien kanssa ja unohtavan sivistävän tehtävänsä.

Esimerkkejä löytyy myös toisesta ääripäästä, sillä toisaalta Yle tukee isoilla rahoilla myös niin sanottua korkeakulttuuria. Esimerkiksi Radion sinfoniaorkesteri lohkaisee vuosittain noin 7 miljoonaa euroa Ylen rahoista. Televisiossa orkesteria nähdään keskimäärin kerran kuukaudessa.

Ruotsinkielistä törsäystä

Kohtuuttoman suuri osa rahoista valuu myös suomenruotsalaisiin ohjelmiin, kun varat suhteutetaan suomenruotsalaiseen väestöön saati sitten ohjelmia katsovien määrään. Peräti 15 prosenttia tv-kanavien kustannuksista palaa ruotsinkieliseen FST5-kanavaan, vaikka sen katsojaluvut rämpivät pohjalukemissa.

Ylen miljoonia palaa lähivuosina roppakaupalla myös surullisenkuuluisaan Musiikkitaloon. Ympäri Suomea asuvat tv-lupamaksun maksajat kustantavat siis korkeakulttuurin areenan pääkaupunkilaisille.

JUHO RISSANEN

juho.rissanen@iltalehti.fi

PALUU

LEHDET

Keskipohjanmaa 28.9.2009

Perustuslakivaliokunnan puheenjohtaja Kimmo Sasi Kokkolan siirrosta:

Pohjoisen suunta kallis

Eduskunnan perustuslakivaliokunnan puheenjohtajan Kimmo Sasin (kok.) mukaan niin sanottu pohjoinen vaihtoehto Kokkolan ja Keski-Pohjanmaan aluehallintojärjestelyssä tulee toteutuessaan kalliiksi. Sasin mukaan perustuslain edellyttämä kaksikielisten palvelujen turvaamista ei ole se, jos pari virkamiestä osaa ruotsia.

– Jos Kokkola kaksikielisenä kaupunkina siirtyy pohjoisen vaihtoehdon mukaan, kaikki viranomaisten päätökset ja informaatio kaikilta osastoilta ja esimerkiksi internetissä on oltava kummallakin kielellä. Myös hallinnossa on oltava aitoa kaksikielisyyttä, Sasi sanoo.

Hänen mukaansa edellämainittujen palvelujen järjestäminen toki onnistuu rahalla.

– Mutta paljon se maksaa.

Perustuslakivaliokunta käsitteli lausuntoaan aluehallinnon uudistamiseksi tähtäävään lakiin perjantaina. Valiokunnan lopullinen lausunto siirtyi tuonnemmaksi.

PALUU

LEHDET

Pohjalainen 12.9.2009

Vehkaoja nosti kissan pöydälle

KESKUSTELU KAKSIKIELISESTä Vaasan yliopistosta on taas ryöpsähtänyt käyntiin. Varsin tulenarkaa sytykettä vuoropuheluun toi vaasalaisvaltuutettu ja entinen kansanedustaja Marjatta Vehkaoja (sd.), joka kummasteli aivan avoimesti ministeri Ole Norrbackin (r.) valintaa Vaasan yliopiston uuden hallituksen puheenjohtajaksi.

Vehkaoja on monesti aikaisemminkin puhunut tuskastuneeseen sävyyn RKP:n politiikasta ja ruotsinkielisten poliitikkojen halusta linnoittautua kielimuurinsa taakse. Hän epäilee, että Norrback on tuon politiikan lipunkantaja.

Nyt Vehkaoja kysyy aivan aiheellisesti, eikö ketään suomenkielistä löytynyt noin tärkeälle paikalle?

VEHKAOJAN HUOLEN takana on ajatus, että rkp:läinen Norrback yliopiston keulakuvana vain jarruttaa suurta tavoitetta, joka on kaksikielisen yliopiston saaminen Vaasaan.

Tiedossa on sekin, että Norrback on tehnyt pitkään työtä Åbo Akademin hyväksi. Siten rkp:läisen edunvalvonnan ja Åbo Akademin aseman näkökulmasta haluja kaksikielisen yliopiston suuntaan tuskin on.

Vaikka Norrbackin kaksoisrooli ei varsinaisia korkeakoulujen välisiä eturistiriitoja poikisikaan, seudun tulevaisuuden kannalta tärkeää tavoitetta kaksikielisestä yliopistosta valinta ei edesauta.

KAKSIKIELISEN RATKAISUN tilalle Norrback ja myös yliopiston rehtori Matti Jakobsson tarjoavat iänikuista korkeakoulujen yhteistyötä. Kaksikielistä vaihtoehtoa he eivät pidä mahdollisena, koska se torpataan ruotsinkielisellä puolella. Sivustatukea on antanut RKP:n puheenjohtaja Stefan Wallin.

Jakobsson jopa miettii, ettei kaksikielisyys juuri toisi lisäarvoa eikä laajentaisi koulutusmahdollisuuksia.

Ajatus on virheellinen. Kaikkein tärkein tulevaisuuden kysymys ei ole tuo vaan se, millä keinoin peräti seitsemästä eri yksiköstä muodostuva vaasalainen korkeakoulumaailma aikoo selviytyä tulevaisuudessa.

VARSIN HYVIN tiedetään, että Suomessa on paljon tarpeita vähentää sekä ammattikorkeakoulujen että yliopistojen määrää. Harkintaan pakottavat oppilasmäärät, jotka supistuvat ikäluokkien pienentyessä.

Tuon uhkakuvan rinnalla pitää kiinnittää huomiota myös Vaasan vetovoimaan korkeakoulukaupunkina. Esimerkiksi opetusministeri Henna Virkkunen (kok.) arvioi, että kaksikielisyyden myötä Vaasan yliopiston vetovoima kasvaisi ja hanke suomenkielisten sekä ruotsinkielisten yksikköjen yhdistämiseksi tekisi laajemminkin hyvää koko Vaasan seudulle (Pohjalainen 4.9.).

Jos ja kun tulee se aika, että Vaasassa on ryhdyttävä taistelemaan yliopiston olemassaolon puolesta, kaksikielinen yliopisto olisi sellainen linnake, jolla on edellytyksiä säilyä kartalla tulevaisuudessakin.

Nykyisellä hajanaisella rakenteella Vaasan puolustuskykyä sopii epäillä.

HIEMAN EPäSELVäKSI on jäänyt, mihin Norrbackin ja Jakobssonin nihkeys perustuu.

Eivätkö he pidä kaksikielistä yliopistoa järkevänä tavoitteena, vai tyrmäävätkö he sen epärealistisena vaihtoehtoja ja ovat siksi nostaneet kätensä pystyyn.

Jos yliopistokysymys riisutaan kielipoliittisista vaikuttimista ja halutaan seudun edun nimissä turvata laaja yliopistotasoinen opetus Vaasassa pitkälle tulevaisuuteen, vastaus on aivan selvä. Se on kaksikielinen yliopisto.

Tuon tavoitteen eteen pitäisi yliopiston kollegion ja sen valitsemien johtohenkilöiden toimia herkeämättä eikä ryhtyä vesittämään tavoitetta loputtomilla puheilla yhteistyöstä.

PALUU

LEHDET

Helsingin Sanomat 12.8.2009

Soini passittaisi säätiöiden rahoittaman Rkp:n oppositioon

Rkp:n olisi aika siirtyä kolmikymmenvuotiselta hallituskaudeltaan oppositioon, sanoo perussuomalaisten puheenjohtaja ja nykyinen europarlamentaarikko Timo Soini.

Soinin mukaan Rkp on pitkän hallituksessa olonsa aikana "marinoinut itsensä miljoonaluokan säätiörahoituksella".

Soini viittaa lausunnossaan viime aikoina esiin tulleisiin tietoihin, joiden mukaan Rkp saa vuosittain tuntuvaa rahoitusta mm. Stiftelsen för det tvåspråkiga Finland -säätiöltä.

Myös kristillisdemokraattien Päivi Räsänen kritisoi Rkp:n suurta rahoitusta. Räsäsen mielestä tukisummat ovat merkittäviä varsinkin sen vuoksi, että Rkp on suurin piirtein kristillisdemokraattien kokoinen puolue.

Rkp tiedotti itse eilen säätiöiltä saamistaan rahoista. Se on saanut Stiftelsen för det tvåspråkiga Finland -säätiöltä yli kolme miljoonaa euroa vuoden 2007 jälkeen.

PALUU

LEHDET

Turun Sanomat 22.6.2009

RKP: Ruotsi takaisin pakolliseksi yo-kokeeksi

STT 22.6 2009 04:49:39

Lähes joka kolmas suomenkielinen ylioppilaskokelas jätti tänä vuonna osallistumatta ruotsin kielen kokeeseen. Puoluejohtajat, RKP:n Stefan Wallinia lukuunottamatta, eivät kuitenkaan olisi valmiita ottamaan sitä takaisin pakollisten aineiden joukkoon.

RKP vastusti ruotsin vapaaehtoisuutta jo 2004, kun tutkintoa uudistettiin.

– Silloin muut puolueet väittivät, että vapaaehtoisuus lisää kiinnostusta ruotsia kohtaan. Nyt me kaikki tiedämme, että se argumentti on huiputusta, Wallin sanoo.

Pääministeri Matti Vanhanen (kesk.) muistuttaa, että ruotsin opiskelu on kuitenkin edelleen lukiossa pakollista ja lukioiden välillä on suuria eroja.

Opetusministeri Henna Virkkunen (kok.) on valmis harkitsemaan, pitäisikö pakollisia ruotsin kursseja olla lukiossa enemmän. Hänen mielestään myös se pitäisi punnita uudestaan, missä iässä kielten opetus alkaa. Hän on huolissaan etenkin sukupuolten suurista eroista. Miehistä ruotsin kirjoittaa vain puolet.

Svensk Presstjänstin kyselyyn vastasivat keskustan, SDP:n ja kristillisdemokraattien puheenjohtajat, ja kokoomuksesta tavoitettiin opetusministeri.

PALUU

LEHDET

Iltalehti 18.12.2008

RKP ei enää välttämätön

Ruotsalainen kansanpuolue on noussut uutisiin enimmäkseen kyseenalaisissa yhteyksissä.

Ruotsalainen kansanpuolue on näkynyt julkisuudessa, mutta enimmäkseen kyseenalaisissa yhteyksissä. Valtiosihteeri jouduttiin vaihtamaan käpälöinnin takia ja juristiministeri harrasti terveysvalistusta tuomalla maahan nuuskalastin. Puolueen "ajatuspajan" ovet ovat paukkuneet ja "20 perheeseen" kuuluva folkpartisti kohautti letkauttamalla korppoolaisista.

Taustalla on vaalitappioiden sarja, vaikka kylmiä lukuja on tietenkin selitelty. 1930-luvulla RKP oli kokoomusta suurempi, nyt ääniosuus on painunut pääkaupunkiseudulla alle kriittisen rajan.

RKP on edelleen itsestään selvä hallituspuolue, mutta sen poliittinen paino on keventynyt Christoffer Taxellin ja Ole Norrbackin ajoistakin. Nykyiset salkut ovat keveitä eikä niiden kantaminen ole RKP:n mainetta kirkastanut etenkään kaksi- ja suomenkielisten piirissä. Puolue tarvitsisi heidän ääniään.

Kulttuuriministeri ei tuntenut palkitsemansa Matti Rossin taustaa. Paavo Haavikon hautajaisiin Stefan Wallin ei ehtinyt, mutta lähetti sentään edustajansa. Linjauksissaan dopingiin ja muihin alansa lieveilmiöihin urheiluministeri on tempoillut.

Nuuskakohun ohessa Astrid Thors on huomattu maahanmuuttopykälien sorvaamisesta uudelleen eduskunnassa. Tässä asiassa RKP esiintyy liberalismin esitaistelijana. RKP:n hallitsemissa kunnissa puolueen suvaitsevaisuus vähemmistöä kohtaan on ollut toisenlaista. (Ahvenanmaasta on tältä kannalta turha puhuakaan.)

Kokenut ministeri Pär Stenbäck on myöntänyt (Hbl 16.12.), ettei ihan hyvin mene. Perussyy on tietenkin suomenruotsalaisten väestöosuuden alentuminen. Jäälautallaan kielivähemmistö on alkanut vielä kinastella keskenään. Pieni ryhmä on linnoittautunut ääriliikkeeksi 1920-luvun itäruotsalaisuuden hengessä. Etenkin pääkaupunkiseudulla kaksikieliset hakeutuvat puolestaan suuriin puolueisiin, joissa voi vaikuttaa isoihin asioihin.

Kaiken viisauden alku on tosiasioiden tunnustaminen. RKP:n ei kannattaisi kiistellä "pakkoruotsista" tai vaatia, että Enonkoskella tienviitoissa lukee "Savonlinna-Nyslott". Suomenruotsalaisuutta on pönkitettävä realistisin keinoin. Erityinen kielipuolue ei ole tässä enää välttämätön.

PALUU

LEHDET

Helsingin Sanomat 29.11.2008

Ruotsi ja venäjä koulukielinä

Suomen lukiolaisten liiton uuden linjauksen mukaan Suomen kouluissa olisi luovuttava toisen kotimaisen kielen pakollisuudesta. Sekä peruskoulussa että lukiossa pitäisi olla mahdollista opiskella pakollisen ruotsin – tai suomen – sijasta jotakin toista kieltä.

Pakkoruotsista käydyssä keskustelussa on ehdotettu, että pakollisen kouluruotsin vaihtoehtona olisi venäjä – erityisesti Itä-Suomessa.

Esimerkiksi Helsingin yliopiston venäjän kielen ja kirjallisuuden professori Arto Mustajoki esitti äskettäin (Uutispäivä Demari 14. 11.), että kouluissa oppilaat saisivat valita venäjän ruotsin sijasta.

Mustajoki arvioi, että valintatilanteessa 90 prosenttia valitsisi ruotsin ja 10 prosenttia venäjän. Tämän seurauksena Suomessa osattaisiin nykyistä paremmin sekä ruotsia että venäjää.

Professori voi hyvinkin olla oikeassa – venäjää kun ei osata nykyisin juuri lainkaan ja ruotsiakin yhä heikommin. Pakko ei motivoi.

Pakkovenäjä vaihtoehtona pakkoruotsille tuskin osoittautuisi kovin houkuttelevaksi ratkaisuksi niille, joille vieraiden kielten opiskelu ei ylipäätään maita.

Pakkoruotsin vaihtaminen venäjään tietäisi monille joutumista ojasta allikkoon ainakin peruskouluvaiheessa: venäjän opiskelussa aloituskynnyksen ylittäminen on kyrillisten aakkosten takia paljon vaikeampaa kuin ruotsin kielessä. Siitä minulla on omakohtaista kokemusta opiskeluvuosilta.

Venäjän osaamista tarvitaan Suomessa lisää, mutta ei peruskoululta eikä edes lukiolta pidä mahdottomia vaatia. Uusia kieliä ehtii kyllä hyvin opiskella ja oppia koulunkäynnin päättymisen jälkeenkin.

Jokaisella tuntuu olevan oma varma näkemyksensä siitä, mitä kieliä koulussa täytyy ja kannattaa lukea. Esitän tässä omani uuden keskustelukierroksen alustukseksi.

Englannin kielen hegemonian toivottavuudesta voidaan olla mitä mieltä tahansa, mutta nykymaailmassa englannin taito on suomalaisellekin tärkein väline kansainvälisessä kanssakäymisessä. Jokaisen peruskoulun käyneen tulisi osata ainakin auttavasti englantia.

Muiden kielten kohdalla voitaisiin tarjota valinnan mahdollisuuksia. En ole esimerkiksi sitä mieltä, että suomenkielisessä peruskoulussa jokaisen on pakko opiskella ruotsia kuten nyt.

Monille on tekemistä yhdessäkin vieraassa kielessä, ja "toisena kotimaisena" ruotsi on suomenkieliselle vieras kieli. Viimeistään lukiossa jokaisen olisi kuitenkin saavutettava ainakin perustaso myös maan toisessa kansalliskielessä.

Olkoon ruotsi sitten toinen, kolmas tai vaikka neljäs vieras kieli, mutta outoa olisi, jos maassa, jossa myös virkamiehiltä edellytetään jonkinlaista ruotsin kielen taitoa, ylioppilaalta ruotsin perustaidot voisivat puuttua kokonaan.

Vähintäänkin sama koskee ruotsinkielisten koulujen minimivaatimuksia suomen kielessä. Sen problematiikan käsittelyyn ei ole tilaa tässä yhteydessä.

Lukiolaisten liittokin näkyy ilahduttavasti kannattavan ajatusta, että ylioppilaskirjoitusten hyvä arvosana ruotsissa kävisi todistukseksi työelämässä vaadittavasta pienestä kielikokeesta. Se motivoisi ruotsin opiskelua ja kirjoittamista.

Virkamiesten kielikokeet esimerkiksi saattavat olla teoriassa melko vaativia, mutta käytännössä tilanne tuntuu olevan toinen. Ruotsia osataan yhä huonommin, usein ei enää lainkaan.

Jos ruotsia ei opiskella ja opita koulussa, sitä joudutaan opiskelemaan myöhemmin korkeakouluissa ja oppilaitoksissa. Ruotsin taidolla on tarvetta ja kysyntää työelämässä enemmän kuin muilla kielillä englantia lukuun ottamatta.

erkki.pennanen@hs.fi

Kirjoittaja on Helsingin Sanomien pääkirjoitustoimittaja.

PALUU

LEHDET

Helsingin Sanomat 23.11.2008

Lukiolaiset: Toinen kotimainen valinnaiseksi

Helsinkiläinen tekniikan opiskelija Ville Virtanen, 19, ryhtyy luotsaamaan lukiolaisia ensi vuoden alusta. Virtanen kirjoitti ylioppilaaksi viime keväänä Pohjois-Haagan yhteiskoulun urheilulukiosta.

Virtanen valittiin Suomen lukiolaisten liiton uudeksi puheenjohtajaksi liittokokouksessa Seinäjoella.

Kokous ja uusi puheenjohtaja ottivat kantaa lukion kieliopintoihin. Uuden linjauksen mukaan lukiolaisella pitää olla mahdollisuus opiskella toisen kotimaisen kielen tilalla jotain toista kieltä. Myös peruskoulussa pitäisi voida valita B-kieleksi toisen kotimaisen kielen tilalle jokin toinen kieli.

"Toisen kotimaisen kielen opiskelu ei saa olla enää pakollista lukiossa. Suomessa tarvitaan monipuolista kielitaitoa, jotta voisimme vastata kansainvälistyminen haasteisiin", Virtanen sanoo.

PALUU

LEHDET

The New York Times 25.12.2005

Finland Makes Its Swedes Feel at Home

By LIZETTE ALVAREZ

In many parts of the world, language can be a fiery and divisive issue, one that pits the powerless against the powerful, the small against the big.

The Basques battle the Spanish. The Flemish tussle with the Walloons. The Québécois scuffle with the rest of Canada.

But Finland, a country with an unshakable sense of fair play, offers a counterbalance to that sort of acrimony. If anything, Finland bends over backward, with little dissent and at great cost, to make its 260,000 Swedish speakers feel comfortable.

In fact, no sooner did Finland win its independence from Russia in 1917 than it ensured in its Constitution that Swedish speakers, who still controlled much of Finland, would be granted equal rights culturally, educationally and socially.

It was a gesture of comity and pragmatism that overlooked the fact that for five centuries Sweden had controlled Finland and scorned the Finnish language, which the Swedes deemed mysterious and second class.

A result of that constitutional mandate, few would disagree, is that Finland is home to the world's most pampered minority, the endangered Swedish-speaking Finn. Even as their numbers and influence dwindle - from a high of 14 percent of the population in 1880 to 5 percent today - their rights continue to flourish.

"We have it very good here," concedes Henrik Creutz, a Swedish-speaking Finn and a board member of the Swedish People's Party, who is quick to note that almost all Swedish speakers also speak Finnish, most of them very well. "There are lots of language minorities in Europe, but they don't have a lot of power."

Finland has two official languages, Swedish and Finnish. One takes precedence over the other, depending on how many of the people in a given community speak Finnish or Swedish as their mother tongue. Most of the country's 432 communities are Finnish-majority; only about 4 percent are considered Swedish only.

Another 10 percent of communities are bilingual, 21 of them with a Finnish-language majority and 23 with a Swedish-language majority, like Ekenas, a coastal jewel of 14,500 residents.

Wander the streets, cafes, marinas, schools, health centers and government buildings of Ekenas, and the chitchat is all Swedish (actually a dialect of Swedish). More than 80 percent of the residents speak Swedish. And, as in all other bilingual communities, Swedish speakers have their own schools, day care centers, health care centers, local government councils, newspapers and television. Signs are written in Swedish at the top, Finnish below.

Swedish speakers have their own political party in the government and a host of cultural institutions.

In courthouses, women's shelters, nursing homes and government offices in any bilingual community, Swedish speakers, by law, must be served in Swedish if they request it. All documents and brochures must be translated into Swedish. When the time comes to fulfill their military duties, Swedish speakers usually serve in a Swedish-language detachment - although, to avoid a tumble into farce, military commands are given in Finnish.

Finland even has quotas for Swedish speakers at the university level, despite the fact that Swedish speakers tend to be wealthier (in fact, Swedish speakers control many of the major industries) and healthier than Finnish speakers. For example, of the 230 law students at the University of Helsinki, at least 18 must be Swedish speakers.

On this point, at least, some Finnish speakers begin to grumble. While the idea of peeling back the rights of Swedish speakers is almost unthinkable, a growing number of Finns are beginning to complain about other parts of the language law.

Heikki Tala, the chairman of the Finnish Alliance, which is fighting to make Finnish the sole official language, characterizes the status quo as a vestige of a bygone era, when Finland was considered the country bumpkin of Scandinavia.

"There is still a feeling that Swedish speakers are the civilized ones and we are the peasants," Mr. Tala said.

Most upsetting to Finns is the fact that they are required to take Swedish in school. Last spring, irate Finnish-speaking students struck a first blow at the requirement when the government, despite aggressive lobbying from powerful Swedish speakers, agreed to drop Swedish from the university entrance exam.

"It is an extremely big step, a breakthrough for us," Mr. Tala said.

Riitta Uosukainen, a former speaker of the Finnish Parliament, argues that some of today's laws go overboard. "People in Finland don't want to take rights away from Swedish speakers," she said. "It's in our Constitution. We are proud of it. But Finnish speakers don't want to be told that they must learn Swedish. Finnish people also have rights."

The Swedish speakers concede that keeping the bilingual system alive is exhausting, especially because there are so few of them. The population is shrinking mostly because of mixed marriages between Finnish and Swedish speakers.

But the system is worth protecting, they say.

"I am a bad Swedish-Finn," said Jorn Donner, a former member of the European Parliament. "But even I insist on the fact that I can write and speak in my language."

PALUU